Menneisyyden Varjot

III

Tulevaisuus oli nyt kahden naisen käsillä jotka tulivat tänne minun vuokseni. En todella tiedä mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta kohta tiedän ihan vaan, koska minä koen sen.

Naiset puhui Aileen kanssa ja yrittivät puhua minun kanssa. Noin tunnin jälkeen lähdimme kuitenkin autoon istumaan. Auto käynnistyi ja olin valmis lähtemään kunnes olin huutavinani: -Seis, vaikkakin oikeasti taisin vain sanoa sen tavallisella äänen voimakkuudella. Ryntäsin ulos autosta. Kävelin nopeasti, taisin jopa ottaa pari juoksu askeletta kohti Aileeeta vaikka juokseminen kuulosti ja oli pelottavaa kahdella kaviolla. Pysähdyin Aileen eteen ja sanoin katsoen häntä silmiin: -Bon on kunnossa, Ailee hetken katsoi minua miettien. -Aivan, hän vastasi rauhallisena ja minä vähän hämmennyin. Onko hän jokin velho? En kuitenkaan jäänyt kyselemään vaan lähdin takaisin autolle.

Matkalla kohti uutta Naiset kyselivät minulta kaiken laista: Mikä on minun nimi? Kuinka vanha olen? Kuka on äitini? Joihin osasin vastata (Bonnie Fry, 16, Camille Fry) ja kysymyksiä joihin en osannut vastata: Kuka on isäni? Mistä olen kotoisin? Miten päädyin Aileen pihaan? Oikeastaan tiedän miten päädyin Aileen pihaan. Muutuin hevoseksi, mutta miksi juuri hevonen, miksi juuri Aileen piha, keltä ylipäätänsä piilottelin syrjäisellä tallilla? En tiedä ja tuota tarinaa en kyllä aijo kertoa noille naisille.

Matka uuteen kesti kolme tuntia ja perillä sain ruokaa. Ihmis ruoka oli todella maukasta ja siinä eri makuja ja koostumuksia. En muistanutkaan ihmis ruuan maistuvan tältä. Joka tapauksessa minulla oli todella kova nälkä, joten ruoka tuli tarpeeseen. Ruuan jälkeen rupesin selvittämään mitä tämä uusi tarkalleen oli.

Minä olin lastenkodissa kaupungissa. Minä asuisin täällä kahdeksantoistavuotiaaksi, jos kukaan ei adoptoisi minua. Johonkin läheiseen kouluunkin pääsisin ja siinä olikin vähän ongelmaa sekä naisilla jotka hoitavat minun asioitani, että minulla. Minä en todella halua jatkaa siitä mihinkä jäin kymmenenvuotiaana vaan haluan mennä tavallisten oman ikäisten joukkoon. Minulla oli kyllä taikaa ehkä vähän jäljellä... sillä voisin varmaan päästä oman ikäisten tasolle, mutta se ei välttämättä kata kulttuuri opetusta ja muutenkaan en tiedä käytinkö sitä oikeasti aikaisemminkaan.

Minut ohjattiin huoneeseen, jossa oli toinen tyttö. Huone olisi minun ja toisen tytön oma. Tyttö istui sängyllä pidelleen jotain kädessä. Nostaessaan katseen hän katsoi munua hämmentyneenä, mutta sitten havahtui tähän maailmaan ja hyppäsi ylös. Hän käveli luokseni ja tarjosi kättä. Tartuin hänen käteensä. Kyllä minä muistin mitä kättely on! Muutuin vasta kymmenenvuotiaana. -Moikka, tyttö sanoi ja huomasin miten hänen hymy leveni kun hän osui minuun, joka oli... hämmentävää.

-Mä oon Rosa ja oon vissiin saman ikäne kuin sä, tyttö jolla on punaiset hiukset sanoi minulle heti kun minun saattajani lähti huoneesta. -Mä oon Bonnie, vastasin Rosalle. Rosa kertoi uuden kodin säännöt ja teki jopa esittely kierroksen. Hän oli oikein mukava tyttö ja sai minut heti paljon ilosemmaksi ja toiveikkaammakai tulevaisuuden suhteen.

-Siinä oli se kierros, Rosa sanoi meidän päästyä meidän omaan huoneeseen esittely kierroksen jälkeen. -Seuraavaksi mun on kyl pakko soittaa yks puhelu, Rosa sanoi ja otti sängyltänsä puhelimen. Seurasin tarkkaan mitä Rose teki. Tuo puhelin oli kyllä paljon hienompi ja uudempi kapistus mitä minun äidilläni oli ollut. Siinä ei ollut edes nappuloita muuta kuin pari pientä sivussa. Ymmärrän kuitenkin että kuudessa vuodessa voi tapahtua vaikka mitä ja muutenkin minä ja äiti asuimme syrjässä ja äiti ei halunnut olla nykyaikainen vaan piilossa.

Puhelun jälkeen luvassa seuraavaksi oli oppitunti rahasta ja kouluista. Sain lainaksi Rosen vanhoja koulu kirjoja, joten olisin hetkessä samalla tasolla kuin muut. Minulle myös selvisi että minun osalta koulu alkaisi jo ensi viikolla ja totta puhuen selvisi myös että tänään oli perjantai. Tästä lähtisi hyvä alku uudelle elämälle.