Born to die (Finnish)

MAANANTAI 26.9

MAANANTAI 26.9

Nyt minua särki ja poltti koko ajan. Olin koko ajan unessa tai jos olin hereillä niin yskin. Ja untakin oli vaikea saada yskiessäni.

Dan tuli tapansa mukaan tapaamaan minua. Hän oli niin komea,ystävällinen ja kiltti. Hän oli yksi ainoista tässä maailmassa, jota kukaan, joka hänet tunsi ei halua menettää. Katsoin nyt Dania kyyneliä silmissäni ja sanoin hänelle hiljaisella äänellä, koska en pystynyt puhumaan enää kauhean kovaa.

-Älä vaivaudu tulemaan tänne huomenna..

Nyt Danin hymy hyytyi ja hän katsoi minua vakavana suoraan silmiin.

- En jaksa enää..se tapahtuu tänään. Rakastan sinua Daniel, mutta en vain enää kestä kipua enää.Yritin jopa syödä lääkkeitä liikaa. Saadakseni kaiken loppumaan. Pääsemään paikkaan, josta kerroit, koska kipu oli liian suurta..mutta sitten tajusin, että haluan sanoa sinulle ensin tämän...muistatko kun tapasimme?

-Elä sano noin...kyllä sinä selviät...su-sun täy...

Dan sanoi ääni väristen ja huomasin, kuinka kyynel tippui hänen poskeaan vasten. Keskeytin hänen änkytyksensä ja sanoin vähän kovemalla äänellä:

-Muistatko kun tapasimme?

- Ei tää ole sun lopp...

-VASTAA! MUISATKO KUN TAPASIMME?

Nyt sanoin sen niin kovaa kuin äänestäni lähti ja rupesin yskimään todella paljon. Dan katsoi minua ja hän tuli lähemmäs, otti terveestä kädestäni kiinni ja sanoi:

-Se oli elämääni paras päivä en voisi unohtaa sitä.

- Hyvä haluan,että muistat sen. Haluan sinun muistavan minut sellaisena, kuin olin silloin.

Sain sanotuksi yskinnältäni. En jaksa tätä enää, ajattelin mielessäni. Tämä olisi liian iso taakka kannettavaksi hartioilleni. Sitten kuului niiden laitteiden piipausta ja muistan kuinka Dan otti kädestäni lujemmin kiinni ja sanoi.

-Älä luovuta...minulla on sulle kerrottavaa...minä en halua menettää sua..

Näin sumeasti kaikki hoitaja ja muitten ihmisten pörräävän ympärille. Tuli pimeää. Hyvin pimeää.

Näin tunnelin, jonka päässä oli valo pystyin kävelemään. Katsoin taakseni ja siellä oli vain pimeää. Lähdin kävelemään kohti valoa. Jalkani tuntuivat huterilta ja epävakailta.

Kun olin kävellyt ihan muutaman askeleen jokin alkoi vetämään minua pimeätä kohti ja yritin tarrata jostain kiinni,mutta en saanut ja tipuin ikuiseen pimeyteen.