Born to die (Finnish)

TORSTAI 22.9

TORSTAI 22.9

Mietein joka päivä miksi olen yhä täällä?

Oloni kävivät vain yhä kamalammiksi. En saanut yöllä unta, kun yskintä voimistui koko ajan. Joka yskäisy oli hipaisu helvettiä.

Äitini oli taas jäänyt yöksi ja olin joutunut esittämään että kaikki oli hyvin, vaikkei oikeastaan mikään ollut. Hän kyllä heräsi pari kertaa yöllä yskintääni. Silloin hän taisi ymmärtää, kuinka tuskissani oikein olin.

Aamulla herätessäni, Daniel oli taas tullut tapamaan minua. Äitini jätti meidät kahden ja meni hakemaan minulle jotain aamupalaa.

Nousin istumaan, vaikka se olikin kivuliasta ja hankalaa. En sitä paitsi tuntenut jalkojani kunolla. Ne olivat tunnottomat.

Daniel oli tuonut mukanaan hius harjan ja näytti sitä minulle ja käskin hänen tuoda peilin. Hiukseni olivat ihan kamalat! Dani laittoi peilin syrjään ja rupesi hennosti harjaamaan hiuksiani. Huomasin mieltein heti, että hän ei osannut harjata . Hän varmaan pelkäsi satuttavansa minua. Käskin hänen harjata vähän lujempaa ja kyllä ennen pitkää se alkoi sujuakkin.

Puhuimme kaikenlaista. Ihan kuin tämä olisi ollut päivä muiden joukossa. Emme sanoneet sanaakaan kuolemisestani. Kyllä hän kysyi miltä tuntui, kun ei tuntenut omia jalkojaan. Miltä se nyt tuntuisi. Kuvitteleppa, että sinulla olisi katkaistu mahasta kaikki alaspäin. Mutta näitä minä jouduin raahaamaan...joka ei ollut hyväksi.

En sanonut tätä Danille mutta vessassa käyminen oli ihan hirveää. Äitini tuli takaisin huoneeseen ja katsoi meitä. Hän rupesi itkemään ja sanoi hänellä olevan minulle kanakeittoa. Halasin äitiäni ja vakuutin olevani parrmmassa kunnossa. Voivani hyvin.

Se ei nyt ollut totta. Voin helvetin huonosti. Paskat tästä ei enää selvitä..

------

Jos joku lukee tätä niin kommentteja? Kannattaako jatkaa? Toivomuksia? :)