i don't like boys

kolme - alex

Markus

Viikonloppu on ohi ja pitäs taas jaksaa raahautua kouluun. Ihan hauskaa sinänsä, ettei tarvii olla koko ajan yksin. Toisaalta ei mulla oo koulussa vielä muita kavereita, ku Karla.

Kun saavun koululle näänki jo Karlan seisomassa ulkona ja meen sen luokse. Karla kertoo sen viikonlopusta, joka oli tosi mukava. Mäki päätän kertoa Karlalle tapaamisestani Rosan kanssa. Karla vaan nauraa Rosalle, eikä ota kantaa homo juttuun. Karla vaan sanoo, että sille on ihan sama mitä seksuaalista suuntautumista sen kaverit edustaa. Karlan veli on kuulemma homo, eikä siinä oo mitään pahaa. Oon samaa mieltä Karlan kanssa, ettei sillä oo väliä kenestä tykkää. Tai onhan homot aika ällöjä, mutta ei ne sille ite mitään voi.

Tunnit alkaa ja tehään paljon kaikkea turhaa, mitä kurssien alussa tehään. Vaan ihan muutamalla tunnilla ollaan oikeesti opiskeltu ja tehty jotain. Nyt ollaan historian ekalla kurssilla ja opettaja just kerto, että meijän pitää tehä parityötä. Oon ihan paineissa, ku Karla ei oo tällä tunnilla. En todellakaan tiiä kenen pariks menisin. En ees tunnista tältä tunnilta ketään. Paitsi Alexin, mutta en uskalla puhua sille. Ehkä pitää vaan mennä tutustumaan johonki uuteen ihmiseen.

"Hei, oliks sun nimi Markus? Voisiks sä olla mun pari, ku tääl ei taida olla muita meijän luokalta?" kuulen takaa äänen ja käännyn ympäri. Mun takana seisoo Alex ja tajuun, et se just pyysi mua pariks.
"Joo, tottakai voin", vastaan ja katson Alexia suoraan silmiin. Ne ovat täysin jäänsiniset. Alex on muutenki tosi komee ja haluisin näyttää samalta ku se. Se on selvästikki myös käyny salilla. Tai ainaki sen lihaksista päätellen.

Tunti kuluu ja tutustun kokoajan vaan enemmän Alexiin ja se vaikuttaa oikeesti ihan sairaan kivalta. Alex on myös ihan sairaan hauska. Yritän olla nauramatta liikaa sen jutuille, etten vaikuta täysin tyhmältä. Muutenki Alexin kanssa on tosi helppo jutella. Ollaan vaan jotenki tosi samanlaisia ihmisiä ja meillä luistaa juttu sairaan hyvin. Koko tuntiki kuluu tosi nopeesti, vaikka en yleensä ees tykkää historiasta ja ne tunnit vaan matelee eteenpäin. Alex on saanu tän tunnin menemään nopeesti. Ja mun päähän on vielä kaiken lisäks jääny paljon enemmän asioita, ku yleensä. Alexia kiinnostaa historia tosi paljon ja tiesi kaikki ne asiat, mitä käsiteltiin, jo etukäteen. Alex sitte selitti mulle niitä asioita vielä tarkemmin. Se oli ihanaa nähä jonkun silmissä niin paljon kiinnostusta yhtä tiettyä asiaa kohtaan. Se oli niin omassa elementissään luokassa. Onneks sain sen pariks, ku nyt meijän esitelmästä luultavasti tuleeki jotain. Yksin en ois saanu mitään aikaseks.

Nään Karlan ruokailussa ja kerron sille, mitä kaikkea mun tunneilla on tapahtunu. Kerron myös, että oon Alexin pari historiassa. Karla oli joutunu Rosan kanssa samoille kursseille. Rosa on ilmeisesti päättäny saada sen ystävyyden Karlan kanssa takas. Se oli kuulemma tullu koko ajan puhumaan Karlalle ja selittäny jotain siitä, ettei uskonu et sen suhde tulee kestämään. Mutta nyt se on ilmeisesti tosi pahoillaan, että yritti pilata niitten suhteen. Karla ei oikein uskonu Rosaa, mutta ei viittyny olla kovin ilkeekään sitä kohtaan.

Alex alkaa tuli just ruokalaan ja nyt se kattelee ympärilleen. Varmaan yrittää ettiä sopivaa istumapaikkaa. Alex huomaa mut ja hymyilee mulle. Tunnen kuinka mun poskia alkaa kuumottaa ja min sydämen syke nousee varmaan puolella Karla kattoo mua kysyvästi ja nostaa kulmiaan. Karla ei kuitenkaan ehi kysyä multa mitään, ennen ku Alex laskee tarjottimensa Karlan viereiselle paikalle.
"Moi, mikä sun nimi olikaan? Säki oot muistaakseni meijän luokalla?" Alex kysyy ja hymyilee Karlalle. Karla potkasee mua samalla pöydän alla ja kattoo mua tietävästi.
"Joo, mä oon Karla. Ja sä oot siis Alex. Markus just kerto, että teette yhessä hissan työtä", Karla kertoo ja punastun entistä enemmän. Nyt Alex varmaan luulee, että oon kunnon juoruuja. Onneks Karla on tosi sosiaalinen, nii mun ei tarvii hirveesti osallistua tähän keskusteluun. Musta tuntuu, etten pystyis nyt muodostamaan kunnollisia lauseita. En tiiä miks, mutta Alexin lähellä mun olo on aina tosi outo. En osaa oikein kuvailla sitä tunnetta. Toisaalta Alexin kanssa oli sairaan helppo puhua hissan kurssilla, ku juttu alko lentämään.  Aluks on vaan hirveen vaikee keksiä jotain sanottavaa, ku kaikki mitä sanon vaikuttaa ihan tyhmältä. Alex muodostaa muutenki tosi hienoja lauseita ja sitte mä vaan änkytän siinä vieressä. Voin kertoa, ettei oo mikään mahtavin tunne.

Koulu loppuu vihdoin ja lähen Karlan kanssa Karlalle, koska niillä ei oo porukat kotona, niin voidaan rauhassa puhua asioista. Hassua, että oon tuntenu Karlan vasta nii vähän aikaa ja silti meistä on tullu jo tosi läheiset. Asiaa varmaan nopeutti se, että oltiin molemmat nii yksinäisiä, ku koulu alko, nii en tiiä mitä oltais ees tehty yksinään. Nyt kuitenki saavutaan Karlalle ja sen talo on oikeesti tosi hieno. Se on suuri valkonen omakotitalo. Niitten sisälläki on tosi hienoa ja koko talo on sisustettu kauniisti. En kehtaa kohta enään viiä Karlaa mun luokse, ku se on tottunu nii hienoihin olohin.
"Joo tosiaan mun äiti tykkää vähän panostaa sisustukseen", Karla naurahtaa huomatessaan mun yllättyneen ilmeen.
"Sen kyllä huomaa, teillä on tosi hieno talo, en kehtaa enään päästää sua mun luokse", vastaan Karlalle hämmentyneenä edelleen talon sisustuksesta.
" Hah, mä oon varmasti käyny paljon hirveemmissäki taloissa, ku sun. Sä kumminki ymmärrät ees jonkun verran mitä värejä voi yhdistää keskenää. Mun poikaystävä esimerkiks ei ymmärrä yhtään. Sillä on aina ihan hirveita vaate yhdistelmiä. Toisaalta onhan se aika söpö välillä, ku ihan tosissaan yrittää pukeutua hienosti ja sen vaatteet on tasoa vaaleenpunanen paita ja punaset housut..." Karla kertoo ja jatkaa kertomusta kertomalla, kun Karlan poikaystävä tuli ekaa kertaa Karlalle tutustumaan Karlan vanhempiin ja sen vaatteet oli aivan kamalat.

"Ainii, Markus, onko sulle sattunu jotain Alexin kanssa?" Karla kysyy ja säikähän. Alex ei todellakaan oo mun lemppari aihe puhua kavereiden kanssa.
"Ei, kui nii?" kysyn.
"Siis olit vaa tosi outo, ku se tuli siihe meijän pöytää. Mut en tiiä ylireagoinko vaan. Et unoha vaan koko juttu", Karla sanoo ja hymyilee mulle ilosesti.
" Juu", vastaan vaikka asia jääki painamaan mun mieltä.

Miks kaikki haluu jutella mun kandsa Alexista? Oonko muka oikeesti niin outo sen seurassa? Ja mikä ihme mua ees vaivaa sen seurassa? Jos Alex ois tyttö luulisin tätä ihastukses, mutta eihän poika voi tykätä pojista. Paitsi jotkut ällöt homot. Mulle on pienestä asti opetettu, että homoilla ei oo kaikki ihan hyvin. Ei kukaan oikeesti haluu tykätä samasta sukupuolesta. Äiti aina sano, että homot on tehny huonoja valintoja elämässään. Enhän mä pienenä ikinä ymmärtäny, mitä se tarkotti. Usein kysyinki äitiltä, miks poika ei sais tykätä pojasta. Äiti vaan vastas, että 'se nyt vaan menee niin, että tytöt tykkää pojista ja pojat tytöistä.'