i don't like boys

yksi - eka päivä

Markus

Herään maailman ärsyttävimpään ääneen. Nimittäin herätyskelloon. En jaksais just nyt todellakaa nousta ylös ja raahautua kouluun. Kesäloma loppu just nyt ja ei kiinnosta koulu pätkän vertaa. En jaksa olla sosiaalinen ja yrittää tutustua uusiin ihmisiin, ku ei niistä kumminkaan tuu mulle yhtä hyviä kavereita ku Ava on. Oon huono tutustumaan ihmisiin, ku en uskalla luottaa kehenkään.

Joudun kuitenkin nousemaan sängystä ja toteamaan karun todellisuuden. Tänään on mun lukion eka päivä. Haluun vaikuttaa silti ees jotenki sivistyneeltä, joten suuntaan suihkuun. Suihkun jälkeen kiskaisen päälle nopeesti eilen valitsemat vaatteet. Eli vähän tiukemmat mustat farkut ja viininpunanen huppari. Tykkään käyttää huppareita. Farkuista en erityisemmin välitä, mutta koitan kuitenki laittaa aina kouluun farkut.

Koulun piha näyttää valtavan suurelta ja tunnen oloni todella yksinäiseksi. Kaikilla muilla on kavereita täällä. Kaikki muut nauraa yhessä jollekki hauskalle jutulle. Ja sitte on mä. Mä vaan seison yksinään ja mietin miten tuun selviimään tästä. En haluu uusia kavereita. Pojat on kusipäitä. Niihin ei voi luottaa. Ei pojille voi kertoa mitään henkilökohtasta. Ja mä tykkään puhua syvällisiä. Mutta sitte on tytöt. Tytöt ois täysin fine, jos niille sopis, että ollaan vaan pelkkiä kavereita. En haluu tyttöystävää just nyt. En haluu semmosia turhia säätöjä, vaan ainoostaan sen oikeen. Tottakai, jos se täydellinen tyttö tulis mua vastaan käytävällä oisin valmis suhteesee. En usko, että niin tapahtuu. Oon ainaki Avan mielestä aivan liian vaativa. Kaipaan Avaa. Ava on ainut, johon voin luottaa ja se ei kerro mun asioita eteenpäin tai naura. Ava ei haluu olla mun kanssa yhessä. Sillä on sen oma poikaystävä Kim. En oo ikinä tavannu Kimiä, mutta Avan kertomuksien perusteella se on ihan ok jätkä.

Mun ajatukset keskeytyy, ku kuulen kellojen soiton. Aika mennä nolaamaan ittensä uuden luokan eteen. Jippii!! En ees tiiä missä mun luokka on. Sen ois toki voinu selvittää jo vähän aikasemmin, mutta menneet on menneitä, eikä niitä enää voi muuttaa. Löydän kuitenki ihmeen kaupalla perille ja mun onneks opettaja ei oo vielä saapunu paikalle.

Ovi aukee ja kaikki alkaa rynniä luokkaan. Mulla ei todellakaa oo minkään näköstä kiirettä. Toivottavasta tällä luokalla on joku muuki yksinäinen. Sitte voisin olla sen kanssa ainaki näi aluks. Laahustan luokkaan muiden perässä ja tajuun et paikkoja ei todellakaan oo hirveesti jäljellä. Mun pitää siis tehä vaikee valinta kenen viereen näsitä yksinään istuvista meen. Poika, joka istuu takarivissä on vaan puhelimella, joten sitä tuskin kiinnostaa hirveesti jutelle kellekkään. Vois olla hyvä paikka mulle, mut toiseelta se saattaa myös olla tosi äkänen ja kiusata mua. Muutama tyttö istuu myös yksinään ja päätän mennä heistä yhen viereen. Tää tyttö hymyili vaan ja katteli ympärilleen.

"Hei sori, voinks istua tähän, ku en tunne täältä ketää?"
" Joo, tottakai. Mä tunnen täältä muutaman, mut on aina sika kiva tutustuu uusiin tyyppeihin. Ja mun nimi oon siis Rosa, kiva tutustuu", tyttö kertoo ja tajuun tehneeni virheen. Aivan liian yli-innokas ihminen mun makuun.
" Joo samoin, mä oon Markus", vastaan ja just sillä hetkellä ope avaa suunsa.

"Joo, eli mun nimi on Siis Taina Taskila ja oon teijän luokanvalvoja ainaki nyt tän ekan lukiovuoden. Meijän lukion säännöt voitte käydä lukemassa ilmotustaululta, jos jotain kiinnostaa. Lukujärjestykset on Wilmassa, mutta saatte myös paperiset versiot ekasta jaksosta. Nyt voitais käydä vielä nopeesti semmonen kierros, missä kaikki kertoo oman nimensä ja jonkun pikkuasian itestään. Sen jälkeen mennään saliin ja rehtori pitää puheen."

Nimikierros alkaa, eikä kenenkään nimi todellakaan jää mun päähän. Yritän kattoa vaan ihmisiä ja painaa niitten kasvot mieleen, et tunnistaisin käytävillä, ketkä on mun luokalla. Mun oma vuoro lähestyy kovaa vauhtia, enkä tiiä kuinka paljon kerron itestäni. Mun vieressä oleva Rosa kertoo just koko elämän tarinaansa ja vihdoin, ku se lopettaa on mun vuoro.
"Oon Markus ja harrastan uintia ja tykkään käydä salilla", kerron lyhyesti ja vuoro siirtyy seuraavalle. Harrastan tosiaan uintia ja siihen menee melkeen kaikki mun vapaa-aika. Toisaalta uinnissa mulle on tullu kunnon lihakset ja se on kiva. Mut toisaalta ei, koska osa tytöistä yrittää ihan turhaan iskeä mua vaan mun ulkonäön takia.

Kierroksen lopussa vuoro siirtyy sille pojalle kenen viereen aluks meinasin mennä. Sen katse kiertää ympäri luokkaa ja ku meijän katseet kohtaa, mun mahassa oikeesti muljahtaa. Sen ulkonäkö on jotain käsittämätöntä. En ikinä nähny mitään niin kaunista. Ja kyllä, tässä tapauksessa pojasta voi sanoa kaunis. Tajuun tuijottavani poikaa ja käännän pään äkkiä alaspäin.  Toivottavasti se ei huomannu ja pidä mus täysin homona. Mä en nimittäin todellakaan oo homo. Hyi, oon täys hetero, enkä siitä mihinkään muutu. En tykkää pojista. Haluun kuitenki kuulla lisää tosta pojasta, joten keskityn kuuntelemaan.
" Mun nimi on Alexander, mut sanokaan vaan Alex, koska vihaan koko nimeä. Ja tykkään siis laulaa ja soittaa pianoa ja kitaraa", Alexander, tai Alex, kertoo ja kieltämättä kaikki tytöt kuolaa sen perään. Tottakai itekki kattosin sitä sillä silmällä jos oisin tyttö. Mutta en mä tykkää pojista, joten mielummin katon vaikka Rosaa. Rosa kumartuuki just sen kaveriin päin, joka istuu meijän eessä ja kuiskaa: "Toivottavasti tolla ei oo tyttöystävää. Se on ihan hullun komee ja muutenki goals."

Koulupäivä oli lopulta ihan okei. Tutustuin meijän luokkalaiseen tyttöön. Sen nimi on Karla ja se vaikutti tosi mukavalta, eikä ollu semmonen rasittava, kuka yrittää koko ajan iskeä. Juteltiin siinä sitte Karlan kanssa päivän aikana kaikenlaista ja sovittiin, että mennään joku päivä kahville. Muihin meijän luokalla en ehtiny vielä tutustua. Mutta sen ainaki huomasin, että tytöt piiritti Alexia ihan kunnolla. Se ei oikeen näyttäny nauttivan huomiosta, jota se sai. Varsinki Rosa oli ahkera Alexin iskijä. Munki teki mieli mennä juttelemaan Alexille, mutta en sitte viittinykkään. Enkä ois ees tienny mitä sanoa, joten parempi vaan, etten menny.

Laitan tän ekan luvun heti tähän perään, ku toi alku on nii tylsä ja lyhyt.