Ja vain yksi pelastuu

Lomalle

Herään kesäloman ensimmäiseen päivään. Intoa täynnä nousen sängystä. Avaan sälekaihtimet ja annan aamuauringon paistaa huoneeseeni. "Pojat tulkaapas tänne!" Äiti huutaa alhaalta. Kävelen alakertaan hymyillen. Martinus juoksee ohitseni kuuntelemaan mitä äidillä on asiaa. "No?" Kysymme vahingossa Martinuksen kanssa samaan aikaan, jonka seurauksena katsomme toisiamme huvittuneina. "Ajattelin vain haluaisitteko mennä kuukaudeksi tälläiselle leirille", äiti sanoo ja näyttää kuvaa mukavan näköisestä pikkusaaresta puhelimestaan. "Saisitte olla rauhassa eikä tonne tulisi varmastikkaan yhtään fania", äiti sanoo. "Hyvä pointti", Martinus sanoo ja kääntyy katsomaan minua kysyvästi. Nyökkään hänelle. "Me mennään", Martinus sanoo minunkin puolestani. "No hyvä ilmoitan sitten teidät. Lähtö on viikon päästä", äiti ilmoittaa ja alkaa näpyttelemään jotakin puhelimeensa. "Kuinka monta sinne tulee?" Kysyn. Äiti näpäyttää puhelintaan muutaman kerran ja vastaa: "kahdeksan teidän lisäksi"
     Nostamme Martinuksen kanssa raskaat matkalaukkumme autoon. "Tarviitteks te varmasti näin paljon tavaraa?" Isä kysyy naurahtaen. "Tottakai", Martinus vastaa ja laittaa takakontin kiinni. Istahdamme veljeni kanssa auton takapenkille minä oikelle puolelle ja Martinus vasemmalle. Isä käynnistää auton ja nytkähdämme liikkeelle. Matkalla isä kyselee että kaikki tarpeellinen on mukana. Tulemme siihen tulokseen, että kaikki tarpeellinen ja epätarpeellinen on mukana.
     Moottori hiljenee auton pysähtyessä. Tarkistan puhelimestani missä olemme. "Bødo", Google maps kertoo minulle. Ympärilleni katsoessa huomaan suuren vesialueen. Martinuksen tietouden mukaan Norjanmeri. Kiviseen rantaan on rakennettu muutama suuri laituri, johon on parkkeerattu yksi hulppea vene, jolla taidamme purjehtia saareen. "Marcus tule hakemaan tavarat", isä sanoo. Käyn hakemaan kaksi matkalaukkuani auton peräkontista. Toinen niistä painaa niin paljon, etten meinaa jaksaa kantaa sitä. Toisen kantaminen on taas paljon helpompaa. "Tuu mennään", Martinus sanoo hehkuen intoa. "Kai te nyt isäänne halaatte ennen kun lähdette", isä sanoo ja vaatii saada halata meitä. Inhottavan halin jälkeen sanomme heipat ja lähdemme kävelemään kohti rantaa.
     Ensimmäistä kertaa näemme muut leiriläiset. Heitä on meidän lisäksi tasan kahdeksan niinkuin äiti sanoikin. Viisi tyttöä, kolme poikaa plus me. Saamme muutaman kummastuneen katseen muilta, mutta muuten meitä ei huomioida. Luoksemme kävelee keski-ikäinen lyhyt nainen. Varmaankin leirimme valvoja. "No niin menkääpäs veneeseen niin lähdetään saareen", nainen sanoo osoittaen yksinäistä venettä kiinnitettynä laituriin. Innoikkaimmat mukaan lukien Martinus juoksevat ensimmäisenä veneeseen, kun taas minä ja muutama tyttö kävelemme rauhallisesti perässä. Laskemme jokainen tavaramme ja pian vene lähtee liikkeelle. Istun jonkun tytön vieressä, joka näyttää erittäin huonovointiselta veneen lähtiessä liikkeelle. "Onks sulla kaikki hyvin?" Kysyn tytöltä. "Tuun vaan vähän merisairaaks", tyttö sanoo ja keskittyy tuijottamaan jalkojaan. "Pärjääkkö?" Kysyn vielä ja tyttö nyökkää vastaukseksi. "Mä oon muuten Marcus", esittäydyn tytölle. "Mä oon Erika", Erika esittäytyy yhä katsoen jalkojaan. Annan Erikan olla rauhassa ja alan katselemaan ympärilleni. Huomaan Martinuksen juttelevan kahdelle pojalle. Tutustuupa tuo nopeasti. Seuraavaksi katsahdan maisemia ja huomaan saaren olevan aivan lähellämme. Tuuli heittää auki olevat hiukset naamalleni. Laitan hiukseni kiinni kädessäni olevan ponnarin avulla. Vene heilahtaa hieman pysähtyessään. Nainen antaa meille luvan nousta maihin ja kaikki rynnistävät puiselle laiturille. Martinus on jo lähtemässä juoksemaan mökeille päin, mutta nainen ottaa hänen kädestään kiinni. "Odottakaapas hetki. Kerron teille ensin sääntöjä", nainen sanoo irrottaen samalla Martinuksesta. Kaikki hiljenevät kuuntelemaan. "Eli minä olen teidän valvojanne Gerda ja pidän teistä tämän kuukauden huolta. Ensin sanon teille muutaman säännön ja sitten saatte mennä mökeille ja valita huoneenne", Gerda ilmoittaa ja alkaa kertomaan sääntöjä.
    Hetken saarnan jälkeen saamme luvan lähteä ja tietenkin Martinus ensimmäisenä pinkaisee juoksemaan laukkujensa kanssa mökeille. Seuraan häntä kävellen ja Martinus valitsee meille suurimman huoneen pienemmästä mökistä. Huoneessamme on suuri parisänky, jonka vieressä on vaatekaappi. Huoneen toisessa päässä on pieni telkkari ja sen edessä kahdenistuttava sohva. Martinus hypätää iloisesti sängylle ja minä alan puolestaan järjestelemään vaatteitani kaappiin. "Tästä se sitten alkaa. Maailman paras loma", Martinus sanoo sängyltä. "Jep", vastaan innoissani. 

Sä, joka eksyit tätä tarinaa lukemaan toivottavasti tykkäät ensimmäisestä osasta.