Ja vain yksi pelastuu

"Kyllä me täältä selvitään"

Istumme kaikki leiriläiset Martinuksen ja minun huoneessa. "Onks kenenkään puhelimessa kenttää?" Rica kysyy oma puhelin kädessään. Otan puhelimen taskustani ja tarkistan. Ei kenttää. Rica saa kaikilta kieltävän vastauksen. "Meidät on helppo vaan tappaa yksitellen kun ei meitä osata etsiä täältä", Ander tuhahtaa ja paiskaa puhelimensa maahan. "Jonkun pitää mennä vahtimaan", ruskeatukkainen lyhyt poika sanoo. "Mä voin mennä Martinuksen, Rican ja Anderin kaa", sanon ja saan Martinukselta, Ricalta ja Anderilta pelokkaan katseen. "Marcus se on liian vaarallista", Martinus sanoo koittaen saada minut jäämään. "Eikun me mennään", sanon, koska palan halusta vetää turpaan kaverini murhaajaa. "No okei mennään sitten", Ander sanoo. "Mä en tuu", Rica sanoo täristen. "Me mennään sitten kolmistaan", sanon ja saan Martinuksen ja Anderin lähtemään mukaani. Kiertelemme ensin mökissä olevat huoneet mitään löytämättä. "Mennään takas", Ander sanoo peloissaan, kun huomaa minun lähtevän ulos päin. "Eikun me mennään", sanon ja astun pihalle. Astun ehkä metrin ja huomaan seinässä lapun. "Hei täällä on joku lappu!" Huudahdan pojille. He tulevat luokseni. "Lue se", Martinus sanoo ja alan lukemaan lappua ääneen. "Teistä yhden jätän eloon. Teistä sen parhaan", luen kädet täristen. "Mutta miten lasketaan kuka on paras?" Ander pohtii. "Ei mitään hajua enkä edes halua tietää", sanon samalla työntäen paperin likaisten housujeni taskuun. "Mennään takas ja aletaan nukkuun", Martinus sanoo ja tällä kertaa minäkin suostun. Pelosta huolimatta kaikkien on nukuttava.
   Katkonaisen unen jälkeen herään auringonpaisteeseen. Viisi lisäkseni on herännyt, mutta vain Martinuksen ja Anderin nimen tiedän. Muut tuntuvat nukkuvan yllättävän sikeästi. Nousen sängystä varovasti. Seitsemän patjaa lattialla vie valtavasti tilaa, jonka takia päätän lähteä yksin pois huoneesta. Katselen vainoharhaisena ympärilleni, koska pelkään murhaajan hyppäävän takaani. Tunnen kosketuksen olkapäälläni, jonka takia pelästyn. "Älä pelästy mä tässä", Martinus sanoo. "Mä haluan kotiin", sanon hiljaa. "Kaikki täällä haluaa", Martinus  huokaisee. "Eiks me voitais vaan uida pois tai jotakin?" Ehdotan. "Ei kukaan jaksa uida tota matkaa", Martinus sanoo. "Me kuollaan tänne kaikki", parahdan ja istahdan lattialle painaen pääni käsiini. "Ehkä me päästään täältä jos ei menetetä mielenterveyttämme", Martinus sanoo. "Kuin paljon kello muuten on?" Kysyn ja Martinus katsahtaa kädessä olevaa kelloaan. "Kymmen. Sovittiin että mennään sillon yhdessä syomään joten tule", Martinus sanoo ja lähdemme yhdessä ruokalaan.
   Kaikki syövät täydessä hiljaisuudessa ruokaansa. Moni katselee hermostuneena ympärilleen mukaan lukien minä. "Marcus rauhotu vähän. Kyllä me täältä päästään", Ander sanoo lohduttavasti. Miten hän voi luvata tuollaista? Voimme ihan hyvin kuolla tänne kaikki. Ruskeatukkainen poika nousee pöydälle ja kaikkien katse kääntyy häneen. "Onks kaikki syöny? Jos on niin lähdetään mökille", poika sanoo kovalla äänellä niin, että kaikki kuulevat. Sovimme ettei kukaan kävele yksin edes vessaan. Niin voimme varmistaa ettei kukaan menetä henkeään. Kaikki nyökyttelevät päätään, jonka takia lähdemme yhdessä mökille. Kävelemme kiinni toisissamme. Takaani kuuluu tömähdys ja kun katson se pöydälle noussut ruskeatukkainen poika on kaatunut maahan. "Mikä sulle tulin?" Pojan kaveri, muistaakseni Frey kysyy ystävältään. Poika on kuitenkin sulkenut silmänsä eikä vastaa enää mitään. Frey koittaa pojan pulssia ja järkyttyy. "Kuollut", Frey sanoo kylmästi. Joukossamme kuuluu muutama järkyttynyt henkäisy. Itse meinaan alkaa itkemään, mutta en anna kyyneleiden tulla. Halaan vieressäni olevaa veljeäni pelon vallatessa minut. Frey katsoo ystäväänsä surullisena. Hän ei kuitenkaan itke. Varmaankin sen takia koska on niin järkyttynyt. Järkytyksen valtaamina kävelemme huoneelleemme. "Täällä on lappu", Rica sanoo astuessaan ensimmäisenä sisään. "Kahdeksan", hän lukee ääneen. Kaikki menevät vain hiljaa patjoilleen. Minä ja Martinus olemme ainoita, jotka pääsevät sängylle. Kuulen vierestäni itkua ja näen sen Erikan ujon kaverin. "Kyllä me täältä selvitään", koitan lohduttaa tyttöä, vaikka miten minä sellaista voisin luvata?