Ja vain yksi pelastuu

Telkkari

Herään keskellä yötä kylmyyteen. Katson viereeni ja huomaan Martinuksen varastaneen molemmat peitot. Tönäisen tuota hieman, mutta Martinus ei herää. Tuhahdan ja nousen sängystä. Huomaan Rican silmien olevan auki, joten päätän mennä tuon seuraksi, koska en itsekkään saa enää unta. Istahdan Rican viereen. "Ootko hereillä?" Kysyn Ricalta kun tuo ei reagoi tulooni mitenkään. Rica ei vastaa mitään. Tönäisen Ricaa hieman ja tajuan tytön olevan aivan kylmä. Koitan pulssin ja tajuan tytön olevan kuollut. "Martinus!" Kiljahdan ja veljeni tippuu sängyltä. "Mitä nyt?" Martinus kysyy unisena. "Rica on kuollu", sanon hiljaa. Martinus purskahtaa itkuun. "Sä taisit pitää Ricasta enemmän kuin kaverina", huokaisen veljelleni. Martinus nyökkää minulle pienesti. Menen halaamaan veljeäni. En itke vaikka Rica olikin yksi hyvä ystäväni. Säpsähdän tajutessani, että seuraavaksi kuolee joko minä tai Martinus. "Martinus kumpihan meistä on se viimeinen?" Kysyn veljeltäni. "Mä en halua ees miettiä tollasta", Martinus sanoo katsoen Rican ruumista. Annan Martinuksen olla hetken yksin ja käyn oven ulkopuolella. Oveen on kiinnitetty lappu. Otan sen täriseviin käsiini. Ja kävelen takaisin Martinuksen luokse. "Lappuko?" Martinus kysyy ja minä nyökkään."Kaksi. Ja jos ette tajunneet varastin Rican sydänlääkkeet", luen ääneen. Se selittääkin Rican kuoleman. "Miks sen hullun pitää tehä näin?" Martinus kysyy surullisena. "Sen kun tietäis", huokaisen ja laitan lapun taskuuni. Sitten laitan likaiset hiukseni ponnarille ja menen vain Martinuksen luokse odottamaan murhaajan iskua. "Marcus sä oot paras veli mitä voi olla", Martinus sanoo ja halaa minua. "Säkin oot", sanon hiljaa. "Mun olis sillon kesäloman alussa pitäny sanoo että ei mennä tänne", sanon. Minusta tuntuu että meidän kohtalomme on minun syyni. "Ei tää oo sun vika. Mistä me oltais voitu tietää että tästä tulee tällästä", Martinus sanoo. Hymähdän vain. "Pitäiskö Rica viedä pois?" Kysyn ja saan Martinuskelta nyökkäyksen. Kannamme ruumiin ulos muiden ruumiiden seuraksi. Ulkona on kauhea haju mätääntyvien ruumiiden takia. "Mennään takas sisälle", Martinus sanoo pidellen nenästään kiinni. Kävelemme takaisin sisälle. "Ei meillä oo ruokaakaan täällä", Martinus huokaisee. Tulemme kuitenkin siihen tulokseen ettemme uskalla mennä kaksin hakemaan edes ruokaa. Turvallisempaa on pysytellä sisällä. Istahdan sohvalle ja otan pölyisen kaukosäätimen käteeni. Avaan telkkarin ja tällä kertaa se käynnistyy ilman pamauksia. Telkkarista näkyy vain yksi kanava, jota jään katsomaan. Uutiset alkavat ja alan katsomaan niitä mielenkiinnolla. Ensimmäinen uutinen saa suuni loksahtamaan auki. "Martinus tuu tänne", sanon ja alamme katsomaan uutisia ihmeissämme.