Jimin haluaa hetkeksi irtautua mallin hommista ja elää normaalia elämää, mutta hänen isänsä ei salli sitä. Jimin muuttaa itseään näyttääkseen erilaiselta. Hän tapaa itseään nuoremman pojan, Jungkookin. Jungkook alkaa saamaan tunteita Jiminiä kohtaan...
Oh shit! Ajattelin mielessäni ja käännyin kokonaan äänen suuntaan. "Isä.." Sanoin hiljaa ja käänsin katseeni maahan. Isäni seisoi edessäni kädet puuskassa ja katsoi minua vihaisena. "Jimin, Juuri kun sun ura ois nousussa ja päätät pitää lomaa? Kuules nyt nuori mies. Vastaukseni on tuohon ei." Hän ärähti minulle. Vilkaisin häntä punaisten hiusteni alta. Hymähdin vain ja käänsin katseeni sivulle. "Kerro mulle yksikin hyvä syy miks en sais pitää taukoa?" Kysyin ärtyneenä. Huomasin pian miten ihmiset alkoivat kääntämään katseitaan minuun ja vilkuttamaan innoissaan. Juuri nyt minua ärsytti se, että minut tunnistettiin. Ignoorasin heidät kylmästi ja nousin tuoliltani. "Tai itseasiassa älä sano mitään. En halua kuulla sun mielipiteitäs enään!" Korotin ääntäni ja poistuin lounasravintolasta. Isäni jäi tuijottamaan perääni hiljaa.
"Jimin hei!" Taehyung huusi ja juoksi minut kiinni. "Miten sä ny noin?" Hän kysyi ja pysäytti minut. Annoin hänelle laiskan katseen ja kohautin olkiani. "Oon vaa väsyny, okei? Just tän takia mä haluun pitää tauon.." Kerroin mumisten. Käänsin katseeni sivulle ja huomasin Yoongin tulevan luoksemme. "Jos sä haluut pitää tauon niin pidä. Ei sun isäs voi sitä päättää. Jos haluat muuttaa ittees ei niin tunnistettavaks värjää vaikka hiuksesi ja muuta vaatetyyliäs hieman." Taehyung sanoi hymyillen. "Niinkai sitten, mut tarviin teijän apuu sit tähän." Sanoin ja katselin molempia. He nyökkäsivät minulle ja hymyilivät. "No suunnataan sitten välittömästi parturiin." Yoongi sanoi ja lähti taluttamaan minua kohti parturia. Naurahdin ja hymyilin.
*
Tuntien kuluttua olin värjännyt hiukseni punaisista tummanharmaiksi. Ostanut hieman uusia vaatteita Yoongin ja Taehyungin avustuksella. Olin päättänyt olla kuuntelematta Isäni sanoja. "Näytät hyvältä tossa hiusväris." Yoongi sanoi. "Venaas hetki haluun ottaa sust kuvan. Ihan niinku muuten vaan." Pysyin vain paikallani ja tuijotin puhelintani.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Kun hän oli saanut otettua kuvan hän näytti sen minulle. "Susta saa aina hyviä kuvii. Näytät aina hyvältä." Hän sanoi. Pyöräytin silmiäni ja naurahdin. "Haha, Joo Joo. Mut hei nähään taas." Hyvästelin heidät ja lähdin kävelemään kohti kotiani.
*
Kävelin katse maassa ja kuulokkeet päässä. En kiinnittänyt vastaan tuleviin ihmisiin mitään huomiota. Pian törmään johonkuhun. "Aish! Anteeksi, en kattonu yhtään eteeni." Henkilö sanoi. Nostin katseeni häneen. "Ah, Ei se mitään. En itekkä kattonu kyl yhtään eteeni." Sanoin tälle tummahiuksiselle pojalle. "Jungkook." Hän esittäytyi. "Jimin." Sanoin hiljaisesti. Toivoin ettei hän tietäisi kuka olisin. Poika hymyili minulle ja nyökkäsi. Hymyilin hänelle pienesti takaisin. "Näytät jokseenkin tutulta? Oonkohan nähny sut jossain?" Poika mietti ääneen. Yskäisin ja vastasin. "Ehkä oot nähny mut kadulla." Katselin ympärilleni. Hän hymähti. "Hmm, ehkä. Näytät vaan siltä yheltä mallilta." Käännyin sivuttain häneen päin. "Vai niin oli hauska tutustua, mut mun pitää mennä." Sanoin nopeasti ja lähdin pienin juoksu askelin eteenpäin.
