Model {JiKook}

Okay, fine

Kävelin kohti kotia. En tiedä mitä ajattelin tuossa tilanteessa. "Ehkä oot nähny mut kadulla? Jimin oikeesti?!" Ärähdin vain itselleni. Avasin talomme oven ja astuin sisään. Huomasin isäni istumassa keittiössä. Riisuin kenkäni ja kävelin keittiöön sanomatta isälleni sanaakaan. Hän katsoi minua kylmästi. Nappasin jääkaapista limutölkin ja avasin sen. "Oot sit hiukses menny värjäämään." Isäni sanoi. Käännyin häneen päin en sanonut vieläkään hänelle mitään. "Jimin, voidaanko me puhua hetki? Ja yrittäisit olla hermostumatta heti?" Hän pyysi. Huokaisin ja istuin isääni vastapäätä pöytään. "No puhutaan, vaikka en usko, että siitä tulee yhtikäs mitään." Sanoin ja vein käden tummanharmaiden hiusteni läpi. "Oon miettiny sitä sun hetkellistä taukoas. Onko se tosiaan se mitä sä haluut juurikin nyt?" Isäni kysyi ja katsoi minua. Olin hetken vain hiljaa ja avasin suuni. "Oon ollu viimeaikoin tosi väsyny kaikkeen ja jotenki nyt mallin hommat on alkanu tympimään. En kylläkään halua kokonaan lopettaa, mutta voisin pitää ehkä kuukauden tai kaks taukoo." Mumisin. "Hm, hyvä on. Jos kerran niin haluat." Isäni sanoi. Yllätyin todella miten hän piakkoin hän muuttikin mielensä taukoni suhteen. Kiitin isääni hiljaisesti ja poistuin huoneeseeni.

*

Herään aamulla puhelimen soittoon. "Aiish!! Kuka mulle soittaa näin aikasin aamusta." Ärähdin itsekseni ja nappasin puhelimeni pöydältä. En nähnyt kuka soittaja oli sillä olin vielä puoliksi unessa. "Park Jimin." Vastasin unisella äänellä. "Jimin, Joo joo tiedän kello on vasta puol kahdeksan..Mut..kerkeeks kuuntelee hetken?" Taehyungin ääni sanoi puhelimesta. "Aish Taehyung! Miks helvetis sä soitat mulle tähän aikaan aamusta?!" Ärähdin hänelle, mutta huokaisin lopulta. "No okei mä kuuntelen." Sanoin ja nousin paremmin istumaan sängylläni.

Kuuntelin tunnin Taehyungin avautumista hänen perheestään. Tietyllä tavalla minua ärsytti se, että hän herätti minut, mutta toisaalta halusin olla hyvä ystävä ja kunnella hänen murheitaan. "Kiitos Jimin ku jaksoit kuunnella. Oon tosi pahoillani, et herätin sut näin.." Taehyung sanoi hiljaisesti. "Hei, sun ei tarvi pyydellä anteeks, totta kai mä kuuntelen jos on jokin vialla." Sanoin lempeästi. "Jimin! Alakertaan sieltä!" Isäni huutaa rappusten alapäästä. "Ah..Taehyung sori mun on pakko lopettaa nyt." Sanoin tälle erittäin pahoittelevasti ja lopetin puhelun. Nousin sängystäni ja kävelin alakertaan. "Aish, isä mitä nyt?" Kysyin ja hän osoitti ulko-ovemme suuntaan. Käänsin katseeni sinne suuntaan ja silmäni laajenivat. Mitä hän täällä tekee?! Huusin mielessäni.

Words: 358

Hihii~

Kiitos kun luit uuden luvun Modelia. Pahoittelen hieman tylsempää lukua, mutta lupaan parempaa ensilukua!

Milo~