Varjojen Herra

Luku 1

  Istur katsoi kauas länteen vuorien taakse miettien hämmästellen, kunnes hän heräsi ajatuksistaan. "Krhm", kuului ääni rivistä. "Aivan, anteeksi tämä on aina vaikeaa." Istur kääntyi ja loi katseensa juuri valmistuneihin velho oppilaisiin. "Tämä päivänä te jotka olette koko elämänne opiskelleet otsa hiessä ja kädet täynnä töitä, te JUURI TE", Istur painotti "Olette ansainneet velhon arvonimen. Jotku teistä suuntaavat länteen ihmisten kuningaskuntiin hovivelhoina, toiset menevät opiskelemaan lisää haltijoiden oppiin ja jotkut menevät syrjäkyliin parantajina ja tietäjinä ja jotkut jäävät tänne Punakallion velhokouluun opettamaan". Istur hengähti ja jatkoi: "Menkää rauhassa kulkekaa järjen kanssa ja muistakaa olette aina tervetulleita Punakallioon."Istur kiipesi arki maagin torniin (joka oli hänen omistuksessa). Hän aukasi suuren raskaan oven lausumalla muinaiset taikasanat jotka ovat periytyneet arkimaagilta toiselle vuosisatojen aikana. Ovi aukesi, Istur astui torniinsa ja sulki oven sillä hän oli hyvin tarkka hänen yksityisyydestään. Hän käveli suurien kirjahyllyjen ohi jotka olivat täynnä vanhaa ja miltein jopa unohtunutta tietoa, hän käveli suoraan viini karahvinsa ääreen ja täytti sen äärimmilleen vanhalla ja erinomaisella "la'vest" punaviinillä joka oli jo vuosisatoja vanhaa. Hän hörppäsi karahvista ja sanoi itselleen: "Edelleen yhtä maukasta ja kiehtovan makuista kuin 15 kesäisenä. HAH". Hän käveli ikkunan luo, katsellen horisonttia. Jokin painoi hänen mieltään, mutta hän ei tiennyt, mikä se oli. Yhtäkkiä idästä nousi parvi korppeja, jotka yleensä tiesivät aina pahaa ja pahuutta. Isturin ahdistus kasvoi ja ennen kuin hän huomasi, lännestä vuorien takaa lensi jokin musta ja olomuodoton varjo, Istur kerkisi juuri ja juuri väistää ennen kuin varjo tuli tornin ikkunan läpi kaataen viini-pöydän ja sekoittaen paperit keskenään olisi kuin pyörremyrsky olisi iskenyt torniin, Istur nousi seisomaan ja yhtäkkiä varjo otti muodon "MAHDOTONTA", huusi Istur "S-si-sinä olet kuollut, sin-sinä kuolit Rafflerin taistelussa vuonna 1157." "Väärin", vastasi varjo verta hyytävällä äänellä. Isturin kasvot muuttuivat valkoisiksi kauhusta, hän tiesi tasan tarkkaan, mikä hänen edessään oli mutta hän ei halunnut uskoa sitä. "Minä OLIN kuollut mutta nyt olen palannut voimakkaampana kuin koskaan ja minulla on yksi kysymys sinulle", varjo nosti kätensä ylös laski sen Isturin yläpuolelle ja tarjosi kätensä Isturille "Seuraatko minua....veljeni".Istur tarttui käteen ja nousi pystyyn ja putsasi olkaimiaan pölystä. "Sinä tiedät etten voi, olen vartija, ME olimme vartijoita... Ja nyt katso itseäsi, olet tullut siksi mitä vihasimme vainosimme tuhosimme, sinusta on tullut..." "LOPETA", huusi varjo vihaisena. "Se mikä minusta on tullut, on kaukana siitä, mitä vastaan me taistelimme, kyllä voimani ja taikani ovat suurinpiirtein samoja, mutta minä pystyn hallitsemaan tätä." "Kukaan ei voi hallita sitä", vastasi Istur lievästi panikoiden, "Tuo-se OTUS täytyy tuhota", sanoi Istur kääntäen selkänsä varjolle, mikä oli paha virhe. "Vai niin" sanoi varjo vihaisena vihasta hulluna, "Jos et ole kanssani olet MINUA VASTAAN!!!", Varjo nostatti paineaallon joka heitti Isturin torninsa rikkinäisen ikkunan reunalle. "Anna anteeksi veli, mutta olet liian suuri uhka" Varjo teki käsillään paineliikkeen, joka heitti Isturin tornista ulos.Siinä samalla pimeys laskeutui Punakallion valko-koulun ylle luolista ja kuilusta kiipesi otuksia ghouleja,maahisia ja muita iljettäviä otuksia, sillan yli marssi suuri örkki armeija lemuten ihmislihalle ja muutenkin verelle, taivaalta hyökkäsi lentäviä hirviöitä joilla oli suuret torahampaat ja siipien kärjet terävät kuin sapelit ja silmät kuin yön musta pimeys, "POLTTAKAA, TUHOTKAA RÄJÄYTTÄKÄÄ SIVALTAKAA, KAIKKI JOTA YRITTÄVÄT VASTARINTAA!!!!!!" huusi varjo hullunkiilto silmissään, "Mutta ottakaan vankeja heistä on vielä hyötyä kuin opettajista kuin oppilaistakin"." RAGNAR " huusi varjo jälleen "Etsi veljeni ruumis, vaikka hän olikin minua vastaan, hän ansaitsee silti hautajaiset" Ragnar, tuo Varjon oikea käsi "kivun ruoska", kuten monet hänen alaisistaan häntä kutsuivat oli puoliksi Ghouli ja puoliksi Örkki, hyvin hyvin suuri sellainen, vaikka hänessä yhdistyi ghoulin nopeus ja örkin brutaalisuus, hänellä oli silti kääpiöiden viisaus, hänet kun oli löydetty pienenä punaisena vauvana korista lähellä kääpiökylää, hänen ottovanhempansa opettivat hänet lukemaan, laskemaan ja mikä tärkeintä, he opettivat hänet ajattelemaan kuin kääpiö, eli hän oli pelottavin olento, mitä maan päällä kantoi (heti varjon jälkeen) Ragnar hyppäsi alas etsien haltia velhon ruumista mutta tuloksetta, hän tiesi, mitä hänen mestarinsa tekisi jos hän veisi uutisen. Niinpä hän käski kahta örkkiä viemään uutisen, örkit kiipesivät tornin huipulle. Varjo luki jotakin vanhaa haltia kirjaa, mutta hän ei saanut siitä selvää "Palatkoon mokoma kirja..veljeni kanssa.Hän rakasti näitä kirjoja, mutta näyttäkää hänen ruumis haluan nähdä hänet vielä kerran." "Ööh", mutisi toinen örkki "Me emme löytäneet sitä", sanoi toinen örkki katuen heti sanomisiaan. "MITÄH!" huusi varjo vihaisena. Vihan kourissa hän poltti kummatkin örkit elävältä, "Niin kauan ku en voi löytää vihollisen ruumista, en voi olla varma hänen kuolemastaan ja se tuo epävarmuutta ja epävarmuus pilaa suunnitelmat." "Vain veljeni voi tuhota suunnitelmani ja hän on uhka erittäin suuri uhka", varjo mietti hetken, "RAGNAR", hän huusi taas "Etsi hänet, laita jokainen vakooja, jokainen liittolaisemme etsimään Isturia." "Miksi?" kysyi Ragnar. "KOSKA HÄN ON VIIMMEINEN VALON KÄÄRÖN SUOJELIJOISTA JA VARTIJOISTA JOKA TARKOITTAA SITÄ ETTÄ HÄN ON MYÖS, VALON KANTAJA."