ELISE

1. Kaksikymmentäkolme

Juoksin portaat ylös huoneeseeni. Vedin oven kiinni ja käänsin lukkoa 90 astetta oikealle tärisevin käsin. Nyrkki iskeytyi ovea vasten, ja kavahdin askeleen kauemmas ovesta. Hengitin raskaasti.

"Avaa se helvetin ovi, Elise!"

Pudistin päätäni. Ei, ei taas. Puristin kämmeneni nyrkkiin ja tunsin kynsieni painautuvan kipeästi pehmeää ihoani vasten. Suljin silmäni ja kuvittelin itseni pois täältä.

"Mitä me ollaan puhuttu tästä?" tumma ääni oven takana kysyi rauhallisempana. Sitten tuli hiljaista. Ajattelin lämpimän rantahiekan jalkojeni alle ja kauniit siniset aallot kurottumassa minua kohti. Laskin sekunteja.

Kaksikymmentä.

Kaksikymmentäyksi.

Kaksikymmentäkaksi.

Kaksikymmentäkolme.

Ovi naksahti auki ja paiskautui rajusti seinää vasten. Silmäni rävähtivät auki ja tuijottivat sekavaa mieshenkilöä, joka oli suunniltaan vihasta. Hän haisi alkoholille, silmät olivat verestävät ja hiukset roikkuivat hikisinä hänen jyrkillä kasvoillaan. Aallot. Meri. Linnut.

Käsi iskeytyi kasvoilleni ja kaaduin lattialle. Kyyneleet nousivat silmiini ja nostin käteni kihelmöivälle poskelleni. Käänsin katseeni mieheen.

"Älä, kiltti", pyysin. Kasvojani poltti lyönnin voimasta, ja nousin polvilleni.

"Tiedät mitä tapahtuu, kun käyttäydyt huonosti." Hän tarttui kiinni kurkustani ja nosti minut seisomaan. Hetken ajan hän kuristi minua, ennen kuin päästi irti ja tönäisi kauemmas. Vedin henkeä kyyneleet silmissä ja nostin käteni kurkulleni. Puristin silmäni kiinni, kun hän sulki oven ja käveli sitten luokseni, alkaen riisua vaatteitani. Vihasin häntä. Ja vihasin äitiäni, joka tiesi kaikesta, mutta ei koskaan tehnyt mitään.

Hän kaatoi minut sängylleni, ja pidin silmäni edelleen kiinni, kun hän tuli yläpuolelleni riisuttuaan housunsa. Hän tarttui kovakouraisesti kiinni leuastani.

"Katso minua", hän käski. Puristin silmiäni tiukemmin kiinni. Hän läppäisi toista poskeani.

"Katso minua!"

Avasin silmäni ja pakotin itseni katsomaan hänen tummanruskeita silmiään. Tässä vaiheessa yleensä luovutin. Oli vain helpompaa antaa periksi, kaikki menisi ohitse nopeammin.

"Hyvä tyttö."

Hän kosketteli minua paikkoihin, joihin en halunnut hänen koskevan. Siirsin sumean katseeni kattoon. Hän puristi toisella kädellään rannettani pitääkseen minut paikoillani. Toisella kädellään hän levitti haarojani ja tunkeutui sisääni.

Siinä vaiheessa tuijotin valkoista kattoa kuvitellen siihen tähtitaivaan ja miljoonat säihkyvät tähdet täynnä toivoa. Kuvittelin itseni kesäyönä nurmikolle makaamaan ja katselemaan tuota kaunista taivasta. Yritin sulkea kivun ja kyyneleet ulkopuolelle. Keskityin vain tähtiin, koska muuta minulla ei ollut.

Kun hän katosi, hukuttauduin peittoon ja annoin tyhjyyden ja kyynelten nukuttaa minut uneen.