ELISE

2. Suklaapirtelö ja punainen poolopaita

Hätkähdin, kun tunsin jonkun koskettavan olkapäätäni. Vaistomaisesti kavahdin kauemmas ja nostin säikähtäneen katseeni henkilöön, joka oli tullut istumaan viereeni.

"Ootko kunnossa?" Mirella kysyi. Tytön ruskeat hiukset ulottuivat juuri ja juuri kaartumaan leuan alle ja posket punoittivat huonosti levitetystä poskipunasta. Hänen katseensa tuntui uivan syvälle sieluun ja takertuvan jokaiseen yksityiskohtaan etsien salaisuuksia. Käänsin katseeni pois tytön kirkkaista silmistä.

"Joo, ei tässä mitään." Laskin katseeni lattiaan.

Vilkaisin Mirellaa, kun tämä ei sanonut enää mitään. Hän nyökkäsi katseellaan kohti jälkeä ranteessani. Vedin nopeasti hupparin hihaa peittämään sen ja kohautin olkiani. Siirsin katseeni vastakkaiseen suuntaan, eikä Mirella sanonut enää mitään.

Emme tunteneet kovin hyvin, mutta juttelimme välillä koulussa tai kävelimme samaa matkaa kotiin. Hän oli kai ainoa kaverini, jos häntä sellaiseksi voi kutsua. Pidin hänestä, koska hän tuntui tietävän milloin en halunnut puhua, ja silloin hän istui vain hiljaa kanssani.

Viimeisen tunnin jälkeen Mirella istui pulpetilleni, kun olin pakkaamassa reppuani.
"Kävelläänkö yhtä matkaa?" hän kysyi. Pudistin päätäni.
"En mene kotiin", sanoin hiljaa. Mirella näytti yllättyneeltä. Varmasti, enhän minä ikinä mennyt minnekään.
"Aijaa. Minne oot menossa?"
"Kauppakeskukselle."
"Haluatko seuraa?"

Kohautin olkiani. Mirella tuli silti mukaani.

Venytin hupparin hihoja ja puristin niitä sormillani kämmeniäni vasten, laahustaen eteenpäin kadulla. Mirella tasapainoili reunakivetyksellä, loikki iloisena ja piti käsiään sivuillaan ilmassa. Puolikas hymy kohosi kalpeille kasvoilleni, kun katsoin häntä. Saatoin vain haaveilla tuollaisesta onnesta ja vapaudesta.

"Punainen vai mintunvihreä? Elise, sun pitäisi käyttää muitakin värejä kuin mustaa ja harmaata!" Mirella huudahti ja näytti kahta erilaista vaatekappaletta. Kohautin olkiani ja käännyin jatkamaan harmaansävyisten vaatteiden rekin läpikäymistä.
"Ota se vihreä", sanoin. Saatoin melkein tuntea Mirellan pyöräyttävän silmiään.
"MINTUNvihreä", kuulin tytön mumisevan ja hymähdin itsekseni, kuljettaen kättäni pehmeiden kankaiden päällä.

Lopulta Mirella sai minut suostuteltua ostamaan punaisen poolopaidan ja siniset farkut. Olin todella epämukavuusalueellani ne ylläni, mutta kieltämättä ne sopivat minulle.

"Voinko mä tulla käymään teillä?" kysyin, kun kävelimme ulos kauppakeskuksesta pirtelömukit käsissämme. Mirella oli vaatinut kahvilassa käymistä, ja oli pakottanut minutkin tilaamaan pirtelöä. Olin valinnut yksinkertaisen suklaapirtelön, kun hän itse otti sitruuna-mansikkapirtelön kermavaahdolla ja värikkäillä strösseleillä. Tytön valinta oli saanut minut melkein naurahtamaan.
"Joo, totta kai." Mirella oli hieman kohottanut kulmiaan hämmentyneenä, mutta ei ollut enää yhtä yllättynyt kuin aikaisemmin kauppakeskukseen lähtemisestä.

Kävelin ympäri Mirellan nätisti sisustettua huonetta. Tyttö istui sängyllään jalat ristissä ja tarkasteli minua varovasti, kuin olisin jokin särkyvä posliiniesine.
"Onko sulla sakset?"
"Joo, tietenkin, miten niin?"
"Haluan, että sä leikkaat mun hiukset."

Tuijotin itseäni kylpyhuoneen peilistä, Mirellan seisoessa takanani sakset kädessään. Hän veti kättään yhden pitkän hiussuortuvan läpi, ja nosti katseensa minuun peilin kautta.
"Sulla on niin kauniit hiukset, miksi haluat leikata ne?" Mirella kysyi. Käännyin katsomaan häntä.
"Sun täytyy luvata, ettet kerro kenellekään hiusten leikkaamisesta tai niistä uusista vaatteista", sanoin katsoen tiiviisti tytön kirkkaansinisiin silmiin. Hän katsoi minua hämmentyneenä.
"Okei, mutta.."
"Luota vaan muhun, niin on paras."

Tietenkään Mirella ei vielä ymmärtäisi. Minut olisi vaikeampi löytää, kun olisin erilainen ulkonäöltäni.

Katselin lyhyitä vaaleita hiuksiani peilistä. Ne ulottuivat juuri ja juuri korvien alapuolelle. Soin Mirellalle tyytyväisen katseen.
"Voitko meikata mut?"
Mirella hymyili avatessaan kaapin oven, alkaessaan etsimään meikkejä.

Kotini edessä käännyin katsomaan Mirellaa, joka oli lupautunut saattamaan minut. Ilta oli alkanut jo hämärtyä. Kävelin lähemmäs tyttöä ja kiersin käteni hänen ympärilleen.
"Kiitos. Lupaa ettet kerro kenellekään", kuiskasin ja tunsin hänen kiertävän kätensä ympärilleni.
"Lupaan."
Mirella erottautui halauksesta ja siirsi hiuksia meikatuilta kasvoiltani.
"Kajaali ja huulipuna sopivat sulle", hän sanoi naurahtaen. Sitten tyttö vakavoitui. "Ootko sä varmasti kunnossa?"
"Tuun olemaan." Hymyilin heikosti.