Don't leave me || FIN || Chanbaek ff ||

Osa 6

*Baekhyunin näkökulma*

*jatkuu edellisestä osasta*

"chanyeol" sanoin vähän epävarmana.
"niin" chanyeol vastasi kysyvän näkösenä.
Mietin vielä hetken mitä sanoisin mutta en saanu suustani sanaakaan.
"no siis, mulla oli..oikeasti...ikävä" sanoin änkyttäen ja hellensin halausta. Chanyeol ei sanonut mitään,  ei yhtikäs mitään. Vetäydyin kauemmas, nostin kirjani lattialta ja juoksin luokkaan. "baekhyun, mikä sun päässäs liikkuu" kysyin itsekseni samalla ku avasin oven. "baekhyun, saat jälki-istuntoa. Olet aina myöhässä" opettaja sanoi heti avattuani oven ja pidin pettynyttä ilmettä naamallani. Huokasin ja istauduin tuolille samalla kun opettaja selitti jotain.

Ovi avautui ja Chanyeol tuli sisään. "sinä myös chanyeol, saat jälkiistuntoa myöstymisestä" opettaja sanoi vaikkei vilkaissut chanyeolia kertaakaan. Pettynyt ilme nousi Chanyeolin kasvoille. "tänään 14:15" opettaja vielä lisäsi ja raivo nousi päähäni mutten sanonut mitään.

-

Koulupäivän viimeinen tunti loppui ja lähdin luokasta. Kaapilla tajusin että vielä jälki-istunto odottaisi. Potkasin kaapin ovea ja lähdin luokkaan. Kouluni loppui just silloin ku jälki-istunto alkaisi. Oltiin Chanyeolin kanssa luokassa opettaja lukuunottaen. Tuijotin mykkänä liitutaulua ja vilkaisin Chanyeolia. Hänen silmänsä olivat lasittuneet opettajan pöytään. Vilkaisin kelloa, jälkiistuntoa oli enään 10 minuuttia. Onneksi.

Kun opettaja antoi luvan poistua luokasta juoksin kirjainmellisesti ulos koko rakennuksesta. Odotin bussipysäkillä bussia ja ihmettelin miks Chanyeol ei tullut. Noh, varmaan hänen iskä haki hänet. Kun bussi tuli nousin istumaan penkille ja nojasin lasiikkunaan. "moi" kuulin jonkun sanovan ja vilkaisin sivulle. "Noona, loppuks sul jo nyt" sanoin kysyvänä. "no ei, sain vaa jälkkää" isosiskoni sanoi työntäen puhelimensa reppuun. "taisimme saada molemmat jälkkää" sanoin ja naurahdimme yhtäaikaa.

Poistuimme bussista ja hölkättii talolle. "ääh mul on nälkä" sanoin etsien kiirellisesti avaimia. Avasin oven ja kirjainmellisesti lensin sisään. "Baekhyun! tuu syömään" äitini huusi ja kävelin tyyväisen näkösenä keittiöön.

"tosi hyvää" sanoin mussuttaen ruokaa. "miksi mun pitää sanoo miljoona kertaa et älä puhu ruoka suussa, se on ällöttävää..." siskoni sanoi kovaäänisesti lyöden selkääni ja naurahdimme.

"baekhyun mä näin eilen sun tyttöystävän kaupassa, se kysy et miks et ota siihen enään yhteiyttä" äitini sanoi samalla kun pesee astioita.

"tyttösystävä? aah joo nii se" sanoin vähän kiusallisena.
Totuushan on se et en haluu sitä tyttöä enään. Mulle oli jo liikaa se. Se muistutti liikaa iskääni, joka on kuollut. Iskäni kuoli onnettomuudessa. Entinen tyttöystäväni oli kanssani kun onnettomuus tapahtui silmieni edessä. Vaikka se tapahtu kaksivuotta sitten, ainakun nään sen tytön se muistuttaa sitä onnettomuushetkeä. Siksi en halua nähdä häntä.

Kukaan perheenjäsenistäni ei tiennyt että hän oli kanssani. En oo ollut sen jälkee halunnut nähdä sitä, mutta äitini luulee edelleen että oon hänen kanssa yhdessä. Naurettavaa.

sori että lyhyt osa TAAS sillä tän jälkee baekhyunin näkökulma ei jatku eteenpäin ja jos olisin jatkanu se ois tuntunu kuolettavan tylsältä. Ja kappalejaot on iha päi puuta mut yrittäkää kestää xc