Don't leave me || FIN || Chanbaek ff ||

Osa 5

*Baekhyunin näkökulma*

Kemian tunnilla tehtii testejä chanyeolin kanssa. Ainetta roiskui Chanyeolin silmään ja panikoiduin. Hain märkää paperia ja painoin sen hellästi Chanyeolin silmää vasten. Chanyeol lähti luokasta opettajan kanssa ja minä vaa seisoin siinä tuijottaen kiinni menevää ovea.

Kun seuraava tunti oli alkamassa mentii luokkaa ja kävelin pulpetilleni. Liukastuin paperiin joka lojui lattialla. Nostin paperin ja se oli piirustus puusta jonka alapuolella istui kaksi poikaa, toinen sinihiuksinen ja toinen ruskea hiuksinen. Tekijän nimi luki alapuolella park chanyeol 2018 Käänsin paperin toiselle puolelle ja siinä luki  ikävöin sinua, veli olin varma et se oli chanyeol. Katoin taas kahta poikaa piirustuksessa, se muistutti minua ja chanyeolia, sillä siinä on samat hiustenvärit mitkä on nytki, mut chanyeol ei varmaan puhunut meistä. Laitoin piirustuksen reppuuni ja hymyilin.

Kun koulu loppui pistin chanyeolille tekstarin "parantuiko silmäsi?" kirjotin ja lähetin sen, sain myöntävän vastauksen ja lähin kotiin.

Tylsistyin kotona sillä en keksinyt tekemistä. Halusin olla chanyeolin seurassa ja katsella hänen epävarmoja ilmeitään, tiesin että chanyeol on hyvin hermostunu seurassani. Menin huoneeseeni ja aloin kirjottelemaan tarinoita, mulla on tapana kirjotella tarinoita ikäänkuin kirjoja. Ne oli usein jotain homotarinoita, koska se oli jotenki mielenkiintoista, ajattelin niin.

Siskoni tulee huoneeseen ja huomaamattani ja lukee tarinaani. "mitä hittoa sä teet?" sanoin hätkähtäen ja nappasin paperin siskoni kädestä, siskoni oli sellane ärsyttävä iljettävä mutta myös hauska tyyppä. Mua noin 1v vanhempi ja kävi ysiluokkaa. Siskoni oli kans luotettava, kerroin usein siskolleni salaisuuksiani tai jos olin surullinen. Siskoni kuunteli ja osasi auttaa.

Siskoni anoi minulta lupaa lukea tarinani. Kyllästyin ja annoin luvan. Ehkä 15 minuutissa siskoni luki kaikki kirjottamat tarinani ja silloin jän avasi suunsa. "kivoja tarinoita, mutta miks teet homotarinoita?" siskoni kysyi katsellen minua.

"tota halusin puhua yhestä jutusta.." sanoin ja mentiin talomme kellariin et kukaan ei kuulis.

"m..mä tykkään...pojista..." tämän sanottuani siskoni oli hetken hiljaa ja katsoi mua, tiesin mitä siskoni ajatteli musta.

"baekhyun, siinä ei oo mitään vikaa tykkää pojista, en pidä sua outona tän takia, mielummin autan sua. Pyrin olemaan sun tukena kuin oikea sisko, voit luottaa muhun. Koska olet ainoa ja oikea veljeni rakastan myös sua kuin oikeat sisarukset" saman sanottua tuijotin siskoani ja halasit tiukasti häntä, olin iloinen että siskoni ei ajatellut suuntautumisestani mitää.

-

Seuraavana päivänä skippasin koulun, tähän aikaan en jaksanut mennä kouluun. Kirjottelin tarinoitani huoneessani kunnes yhtäkkiä ryntäsin siskoni huoneeseen ja halasin häntä tiukasti.

"noona, rakastan sua. en voi elää ilman sua" sanoin hiljaa ja tunsin siskoni hymyn hänen kasvoillaan.

"minä myös" tämän hänen sanottua hymyilin ja nukahin siihen halaus asentoon.

-

Seuraavana päivänä heräsin mun vammaseen herätykseen taas ja äitini pakotti mut kouluun vaikka en haluasi. Avasin pyöräni lukon ja menin täl kertaa pyörällä kouluun. Koulun pihalla parkkeerasin pyöräni ja menin sisälle. Avasin kaappini ja otin tarvittavat kirjat ja silloin huomasi vähän kaukaa chanyeolin. Ryntäsin chanyeolin luo ja halasin tätä tiukasti, samalla kun tiputin kirjani maahan.

"mulla oli ihan sika ikävä" sanoin sen taas ja chanyeol oli hiljaa. "a-ai niinkö..." chanyeol sanoi epävarmana ja sitten tunsin hymyn hänen kasvoillaan.

SORI TÄST LYHYEST OSAST TAAS :/