Seuraavana päivänä heräsin herätyskelloni...hetkonen, eihän tämä kuulosta lainkaan minun kelloni ääneltä. Nostan pääni ylös ja raotan hieman silmiäni. Samassa kuitenkin tunnen auringonvalon tunkeutuvan näkökenttääni ja saan kokoea hetkellisen sokaisun. Inahdan tyytymättömänä ja kohottaudun kyynärnojaan. Katson hieman kummissani ja hämmentyneenä ympärilleni vain huomatekseni olevan aivan tavallisesti omassa sängyssä.
Huoh.
Olen kuulevani tuon järkeäni järisyttävästi uhkaavan piipauksen kämppikseni huoneesta, joka sijaitsee käytävän toisella puolella, omaa huonettani vastapäätä. Huokaisen kuuluvasti ennen kuin nousen väkivaivoin ylos ja tungen jäässä olevat varpaani beigen väristen tohveleiden sisään.
Juuri, kun olen astumassa ulos huoneestani, huomaan näkökenttäni olevan hieman sumea sekä epäselvä, ja järkeilenkin siinä samassa unohtaneeni silmälasit yöpöydälle. Turhautuneena kävelen takaisin huoneen toiseen päähän ja riuhtaisen yöpöydältäni kultakehyksiset silmälasit väkivaivaisesti päähäni. Asettelen vielä vauvahiukset pois sankojen ja pääni välistä, muuten näyttäisin ihan jostain komediaelokuvasta tekaistulta kaverilta.
Raotan oveani ja vilkuilen hieman pelokkaana ympärilleni ja samalla katseeni kiinnittyy huoneistomme käytävän seinällä sijaitsevaan kelloon.
Puoli viisi aamuyöstä!?? Ajattelen hieman kauhistuneena. Mihin ihmeeseen Melissalla on meno näin aikaisten aamulla?
Kipitän sanan oikeassa merkityksessä, päkiöillä ja kädet koukussa rintakehäni etupuolella, kuten ne kaikki hieman tyhmät ja vähäjärkiset roistot tekevät joka ikisessä elokuvassa, enemmän ehkä animaatioiden puolella.
Ja puhtaasta pintyneestä tavasta ja täydessä vastakkaisuudessa hiipimisen kanssa, menen ja riuhtaisen kämppikseni huoneen oven auki. Vain ja ainoastaan, jotta voisin nähdä jonkun jätkän hyvän perseen melkein nenäni edessä. Suustani pääsee pieni tukahdutetu kirkaisu, mikä saa tämän miehen kääntymään ympäri ja siinä hän sitten seisoo, veljeni ystävä John. Voin olla varma, että leukani putosi ainakin Kiinaan asti.
Kuin refleksistä, käteni lentävät suuni eteen ja katseeni nousee Johnin silmiin. Hän on edessäni alasti. Sitten mieleeni nousee muistikuva omista vaatteistani, eikä niissäkään taida olla mitään kehumista; pinkit, tosi tiukat ja hmm, paljastavat shortsit sekä valkoinen T-paita. Eikä minulla ole edes rintaliivejä. Sitten yhtäkkiä käteni löytävät jonkun muun paikan ja laitan ne puuskaan rinnalleni, peittämään suurimman osan ja luomaan enemmän kovuuttaa olemukseeni, vaikka oikeasti meinaan saada kohtauksen. Ja pahimmassa tapauksessa naurukohtauksen.
En edelleenkään uskalla laskea katsettani alas hänen silmistään, en halua nähdä hänen pientä ystäväänsä. Tuijottamisemme olisi varmaan jatkunut maailman ääriin ellei Melissa olisi alkanut inahtelemaan ja pyörimään sängyssään. Saaden siten molempien polttavat laser-katseet itseensä. Pian ystäväiseni sitten nosti hieman hölmistyneen katseensa minuun. Aluksi hän ei näyttänyt hahmottavan mitä on meneillään mutta kuin taikaiskusta, hän tajuaa miten nolossa tilanteessa on ja puna nousee hänen poskilleen.
"Ööm, huomenta Rebe." Melissa mumisee ja painaa päänsä hetkeksi alas ennen kuin kohottaa sen Johnin silmiin, jota hän mittaa alhaalta ylös katseellaan. John taas näyttää vain tutkailevan Melissaa ja kerran vilkaisevan minuun päin.
"Joo huomenta vain. Olin tulossa kattomaan kenen herätyskello täällä oikein soi ja häiritsi taivaallisia kauneusuniani, kunnes huomasin tuon seisovan täällä alasti. Eli anteeksi häiriöstä ja sitä rataa." Sanahdan hermostuneena mutta hieman ärtyneenä. Miksi koulussa ei opettettu miten reagoida tällaisessa tilanteessa, kun löytää parhaan ystävänsä ja huomisen lounasseuransa samasta huoneesta, alasti. Mikä ei jätä paljoa ajattelemisen varaa mitä yöllä tai kenties illalla on tapahtunut. Juuri, kun olen kiepsahtamassa ympäri ja lähtemässä talsimaan pois kiusallisesta tilanteesta, kuulen Melissan huudahtavan minulle hieman hätääntyneen oloisena.
"Hei, Reb oota älä mee viel nukkuu. John laita vaatteet päälle. Jutellaan keittiös. Anna viis minaa, ehkä kymmenen. Ok?" Melissa kysyy ja katsoo minua anovasti koiranpentuilmeellään. Huokaisen vain ja nyökkään pienesti ennen kuin suoraan sanottuna ryntään ulos huoneesta ja tämän painostavasta ilmapiiristä oven paukauksen kera.Okei, tosi hienostunutta Rebecca. Mite ois, jos alkaisit samantien käyttäytymään kuten normaali sinun ikäinen ihminen? Tylsästi ja erittäin ennalta-arvattavasti.
Käännyn vielä hetken mielijohteestt ympäri oman huoneeni ovella ja kipitän takaisin kämppikseni ovelle. Päätän jäädä hetkiseksi oven taakse odottamaan. Tai ihan vain salakuuntelemaan. En tiedä miksi, mutta haluan saada jonkinlaista vihiä, millä tasolla heidän suhde on menossa vai oliko tämä vain yksi satunnaisista panoista, joita tuntuu Melissalla olevan melkein joka viikonloppu. Paitsi poikkeusena tässä tapauksessa viikonlopun tapauksiin verrattaessa toimii se, että on torstai aamu. Keskellä viikkoa!?
Heristän korviani, kun kuulen Johnin kuiskaavan jotain epämääräistä Melissalle mutta heidän äänenvoimakkuustaso on niin pieni, että en pysty erottamaan erillisiä sanoja. Vain ja ainoastaan eri tasoista muminaa, josta pystyy erottamaan kumpi on kumman.
Kun korviini kantautuu jonkun askelia; päätän, että nyt taitaa olla sopiva hetki livahtaa takaisin oman huoneen tarjoamaan turvaan. Suljen oveni perässäni juuri samalla sekunnin sadasosalla, kun Melissan huoneen ovi avautuu.
Suustani purkautuu pieni muotoinen helpotuksen huokaus, mikä tukahtuu siltä samalta seisomalta, kun oman huoneeni ovi avautuu ja John hiippailee sisälle. Ja tällä kertaa hänellä on sentään mustat farkut söpön bebansa peitteenä, vaikkakin ylävartalo on edelleen paljas. Pieni rusketus ja treenattut lihakset näkyvät selvästi ja saavat melkein joka tytön kuolaamaan. Paitsi ehkei minua, vaikka täytyy myöntää, että hän on kyllä komea, okei erittäin komea.
"Meidän täyttyy jutella", John sanoo ja luo minuun vakavan katseen.
"Niin mistä? Siitä kuinka tämän päiväisen, anteeksi eilisen työkokouksen jälkeinen tärkeä yhtiökumppani, sekä veljeni ystävä hiippailee keskellä yötä alasti ympäri taloa ja on samalla sattumoisin eksynyt sänkyyn kämppikseni kanssa, joka sattuu olemaan hyvä ja ainoa ystäväni?" Sanon erittäin äkäisellä ja turhautuneella äänensävyllä, mikä ei ole minulle oikein normaalia. Paitsi ei ole kyllä sekään, että kämppiksen panokaveri juoksentelee puoli alasti juttelemaan minun kanssani puoli viideltä aamuyöllä.
"Hei, en minä kylläkään juoksennellut alasti ympäri taloa ja anteeksi, jos pieni kaverini jalkojeni välissä aiheutti sinulle niin suuret traumat. Sinulle pikku buudelille. Paitsi miksi minun pitäisi sitä pyytää sitä anteeksi, itsehän tunkeuduit sinne.
Olisin kyllä oikeastaan voinut olla tekemässä oikein kivoja juttuja ystäväsi kanssa. Ja olen aivan varma, että hänen tietty osa olisi ottanut tämän pikkuisen oikein mieluusti vastaan." John vastaa takaisin yhtä hurjistuneella äänensävyllä loukaten samalla tunteitani buudeli-letkautuksella. Mutta tämä kuitenkin peittyy pian järkytyksen tilalle, mikä saa tunteettoman näköiset siniharmaat silmäni suurenemaan järkytyksestä ja jalkani vetäytymään muutaman askeleen taaksepäin.
"Kuuleppas herra! Voit samantien poistua huoneestani, jos tarkoituksesi ei ollut muuta kuin loukata tunteitani kommenteillasi tai tulla puhumaan rivoja siitä, mitä teit tai haluaisit kenties tehdä sängyssä Melissan kanssa." Huudahdan ja siirryn samalla Johnin ohitse ovelleni ja työnnän tämän auki kohottaen samalla kulmaani, kuin kertoakseni hänelle, että hänellä ei edes ole muuta vauhtoehtoa kuin häipyä.
John päästää ilmoille kiukkuisen älähdyksen mutta jättää asian sikseen ja kävelee ulos turvapaikastani kohti vasemmalla sijaitsevaa vessaa.
"Ja hei muuten! Lounas-kutsu on silti voimassa. Tavataan.." Jihn vilkaisee nopeasti rannekelloaan, ennen kuin siirtää tyynen ja jopa tunteettoman katseensa silmiini, "noin kuuden tunnin päästä."
Ennen poistumistaan John kuitenkin väläyttää pienen hymynpoikasen ja sulkee sitten huoneeni oven, joka napsahtaa kiinni nenääni. Ajattelen hetken lounas-kutsua mutta päätän kuitenkin mennä sinne. Sillä minulla kaivaa mielessä asiat, joista voisin kysyä häneltä. Ja sitä paitsi, minun täytyy puhua asiat hänen kanssaan läpi. Olisi erittäin kiusallista minun ja Melissan ystävyyden kannalta, jos minä ja hänen poikakaveri ei tulla keskenämme toimeen. Ja kaiken lisäksi haluan kysyä häneltä, mitä hän tietää isoäidistäni.
YOU ARE READING
What Am I Doing? //Book 2//
Werewolf------ Mihin enää uskoa, kun on koko elämänsä elänyt valheiden kierteessä? Kuka on John, joka väittää tunteneen isoäitini? Onko kukaan enää luottamuksen arvoinen, ja miten nuori 16-vuotias pieni tyttö tietää enemmän suvustani ja menneisyydestäni ku...
