Makasin pitkään valveilla ja juoksutin sormiani pitkin karheaa seinää. Tiesin etten tulisi saamaan unta moneen tuntiin, tuskin koko yönä. En saanut isää mielestäni. Nousin varovasti sängystäni, sillä hiljaisuus oli alkanut jo yhdeksältä ja kello näytti kolmea aamuyöllä. Istuin vanhan ja vahingointtuneen työpöydän ääreen. Johtajar oli ennen hiljaisuutta tuonut sillä vaitonaisena papereita, joissa oli kaikki dokumentti matkastani. Päällimäisenä oli lista siitä mitä saisin ottaa mukaani. Se sisälsi ainoastaan henkilökohtaiset tavarat ja yhden vaatekerran. Huokaisin syvään. Minua pelotti isän näkeminen - menin asumaan miehin luo jota en ikinä ollut nähnyt. Tiesin ettei ketään oikeasti haittaisi sydämmessään minun lähtöni. Olin kaikkille muille lapsille pelkkää ilmaa, ja muutamalle kävelevä nurkkeilysäkki. Siksi käteni olivat usein täynnä sinisenpurppuraisia mustelmia. Olin vain sellainen kuin olin, pienikokoinen, hiljainen tyttö. Nousin ylös ja keräsin huoneesta kaikki henkilökohtaiset tavarani pyödälleni. Kuva minusta tänne tullessani, jossa olin pieni ja niin säälittävä orpo, miltein vastasyntynyt. Lisäksi minulla oli muutama kirja, joista osan olin saanut joltain isotädiltäni, jonka nimeä en edes muistanut. Yksi oli taas satukirja, jonka orpokoti oli minulle antanut ainoilla syntymäpäivilläni täällä. Kello näytti tuntia enemmän kuin viimeksi ja tiesin, etten tule nukkumaan enää tänä yönä. Sytytim varovasti illalla sytytetyn kynttilän seuraksi muutaman lisää ja aloi. lukea vanhaa satukirjaa. Lukeminen sai aina, tilanteesta huolimatta ajatukseni pois muualta ja pystyin keskittymään ainoastaan kirjaan.
Kun kirja on vihdoin luettu, aamu oli alkanut sarastaa ja suurin osa lapsista alkoi heräillä pikkuhiljaa. Vaihdoin yövaatteeni (jotka puin aivan turhaan!) haalean beigeen t-paitaan ja harmaaseen polvipituiseen hameeseen. Kiinnitin hiukset nopeasti ja lähdin Johtajattaren puheille. Minun piti informoida häntäkin päätöksestäni.
Vedi syvään henkeä, ennenkuin koputi ryhdikkäästi oveen. "Sisään" Kuului oven toiselta puolen. Astuin varovasti sisälle. En ollut käynyt Johtajattaren toimistossa ikinä ennen. Seinillä oli kuvia. Paljon kuvia. Äkkiseltä vikaisulta löysin ainakin muutamasta itseni. Johtajar istui suuren puisen piirrongin takana. Hetken emminnän jälkee istuin häntä vastapäätä. "Oletko jo päättänyt Gwendolyn?
