yhdeksän

kolmas luku

"Varo!" Joku huutaa. Puristan silmäni kiinni ja odotan hetkeä jolloin jokin osuu minuun. Ei mitään.

Raotan silmiäni ja näen kaksi samanlaista tyttöä. Toisella heistä on vain paljon lyhyemmät hiukset.

"Oletko kunnossa?" Pidempi tukkainen tyttö kysyy. Nyökkään pienesti. "Tuossa olisi voinut käydä pahasti", lyhyt tukkainen huokaisi ja nojasi pyöränsä ohjaustankoon.

"Mitä sinulle on tapahtunut? Olet aivan likainen ja kannat porkkainoita ympäriinsä", pitkä tukkainen kysyy. En vastaa mitään.

"Onko hän kuuro?" Toinen kysyy. Pudistelen päätäni, vaikka hän puhuikin kaksoisolennolleen.

"Tule, voit puhdistautua ja vaihtaa vaatteet kotonamme", lyhyt tukkainen sanoo ja taputtaa pyöränsä penkkiä. Tuijotan häntä.

"Vai haluatko mieluummin seistä siinä?" Pitkä tukkainen kysyy. Lasken katseeni maahan ja mietin: Kannattaako minun jäädä tänne ulos yksin kylmään vai mennä heidän mukanaan lämpimään ja suojaan?

Päätin valita jälkimmäisen vaihtoehdon ja hyppäsin lyhyt tukkaisen tytön pyörän kyytiin.
________________________

Saavuimme alueelle, jossa oli paljon taloja. Pysähdyimme yhden talon eteen. "No niin perillä ollaan", pitkä tukkainen sanoi ja nousi pois pyöränsä selästä.

"Tää on meidän koti, ja ai niin! Mä olen Lillian", lyhyt tukkainen sanoi. "Ja mä Helen", pitkä tukkainen sanoi hymyillen. Nyökkäsin. "Mikä sinun nimesi on?" Lillian kysyi.

Auoin vain suutani, sillä en tiennyt mitä sanoa. Voisinko luottaa heihin?
"Y-yhd..." änkytin. "Sano vaan, ei me purra", Helen naurahti. "Yhdeksän", sanoin hyvin hiljaa.

"Yhdeksän? Kuulinko oikein?" Lillian sanoi ja nosti toista kulmakarvaansa. Nyökkäsin. Tytöt katsahtivat toisiinsa, kohauttivat olkapäitään ja nyökkäsivät.

Lillian aukaisi oven ja astui sisään, minä ja Helen hänen perässään. Tytöt vilkuilivat ympärilleen ja lähtivät kapuamaan portaita ylös. Seurasin itse perässä.

Olin hieman epävarma, koska en koskaan aiemmin ollut poistunut laboratoriosta, enkä ollut käynyt muiden ihmisten taloissa.

Helen aukaisi yhden käytävän ovista ja sanoi: "Voit käydä suihkussa täällä. Tuossa kaapissa on pyyhkeitä. Sitten kun olet valmis koputa tähän oveen." Helen osoitti ovea, jossa oli pari vaaleanpunaista perhosta. Nyökkäsin (taas).

"Ja shampoo ja hoitoaine ovat tuossa. Voit antaa porkkanat minulle", Lillian lisäsi. Katsoin oransseja asioita käsissäni. Porkkanat? Ojensin ne Lillianille.

Menin ovesta sisään ja suljin sen perässäni. Tämä huone ei ollut yhtään samanlainen kuin laboratoriossa.

Seinät olivat vaaleansiniset ja lattia valkoinen. Astuin suihkun alle ja laitoin sen päälle.

Lillian ja Helen olivat kyllä todella kivoja; he eivät heti alkaneet kyseenalaistamaan minua (niin paljoa kuin muut), ja he antoivat minun käyttää heidän tavaroitaan. Eivätkä he alkaneet heti testailla voimiani.

Josta tuli mieleeni etteivät he edes tienneet voimistani. Varmaan parempi etteivät.

Sammutin suihkun ja etsin valkoisesta kaapista pyyhkeen. Kiersin sen ympärilleni.

Aukaisin oven: "AUTS!"