+Louis+
Heti kun saavumme sisään taloon, käyn kiinni Harryyn. Työnnän hänet seinää vasten suudellen intohimoisesti. Harry vastaa suudelmaan vähintään yhtä intohimoisesti. Vetäydyn pois suudelmasta hetkeksi aikaa ottamaan happea keuhkoihini, mutta Harry on liian innostunut ja vetää minut heti uuteen suudelmaan. Hän nostaa kätensä niskani taakse ja vetää minut vielä tiukemmin itseensä kiinni. Vien käteni Harryn kylkille ja vedän itseni niin lähelle kuin voin. Huomaan kohouman Harryn housuissa ja en usko, että omanikaan on jäänyt Harrylta huomaamatta.
Miten on mahdollista, että Harry saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja intohimoiseksi samaan aikaan?
Ihanan hetkemme keskeyttää Harryn mahan muriseminen. Hän punastuu kauttaaltaan ja totean virnuillen "meidän pitäisi varmaan ottaa ulkovaatteet pois ja mennä syömään, söpöliini". Sanoin viimeisen sanan kiusaten Harrya ja se toimi, sillä hänestä tuli vielä entistä punaisempi.
-
Söimme välipalaksi leipää ja joimme limua, jota olimme eilen pizzojen kanssa ostaneet. Keskustelimme aikalailla kaikesta, kunnes mieleeni tule eräs asia. "Mitä me ollaan toisillemme?" kysyn suoraan ja katson Harryn kauniin vihreisiin silmiin. "Minä olen valmis olemaan mikä vain kanssasi, mutta oletko valmis tai haluatko edes tulla kaapista ulos vuokseni?" Harry kysyy ja kääntää katseensa pois. Käännän itsekin katseeni pois.
Kuluu monta pitkää minuuttia, kunnes vihdoin avaan suuni. "Minä olen valmis tulemaan kaapista Annelle, mutta julkisesti en ole vielä valmis" vastaan ja nousen pöydästä. Kysyn, tai no enemmänkin käsken Harrya seurata huoneeseeni. Hän tottelee ja seuraa heti perässäni. Istumme sängylle ja etsin yöpöytäni laatikosta kuvan ihmisestä.
"Kun minä olin vielä nuorempi ja tyhmempi, uskoin homouden olevan väärin. Minun silloinen paras ystävä, joka on tässä kuvassa, oli myöntänyt minulle olevansa homo. Se oli rohkeaa häneltä, mutta minä tyhmänä menin heti haukkumaan häntä. Sana ystäväni homoudesta levisi ja häntä lopulta alettiin kiusaamaan. Ensin se oli vain pieniä sanallisia loukkauksia, mutta siitä tuli myöhemmin fyysistä satutusta myös. Minä olin hylännyt parhaan kaverini homouden takia, ja antanut hänen elämänsä valua viemäristä alas kiusauksen seurauksena " sanon jo huomatessaan palan kurkussani "ja hä- hän" alan jo nyyhkyttää "hän riisti henkensä pois sen takia" lopetan itkien ja täristen holtittomasti. Harry ei sano mitään. Vain halaa minua lujasti.
-
Illalla emme puhuneet lainkaan. Katsoimme vain sarjoja Netflixistä ja istuimme sohvalla. Söimme kaupan valmisruokaa ja kävimme suihkussa. Tunnelma oli kokoajan kiusallinen.
Menimme nukkumaan aikasin, koska emme keksineet muutakaan tekemistä. Vasta sängyssä kuulen Harryn puhuvan jotain minulle. "Kaverisi elämä ei saata toistua sinulla" hän huokaa ja jatkaa "vaikka teit tyhmästi, eivät välttämättä nykyiset kaverisi tee samaa sinulle". Huokaan kovaa.
"Ei minulla ole kavereita" kuiskaan hetken päästä niin hiljaa kuin voin, jottei Harry kuulisi sitä. "Miksei?" kysyy Harry. Ja tietenkin hän kuulee, niin minun tuuriani. "Olen yksinäinen friikki, jolle kukaan ei halua tulla juttelemaan. Kukaan ei edes halua katsoa minua päin koulussa. Vaikka viittaan tunneilla, opettajat jättävät minut huomiomatta" vastaan yrittäen kuulostaa onnelliselta, mutta en onnistu siinä. Harry nousee sängystään ja kävelee sängylleni. Nostan peiton kulmaa ja Harry tulee viereeni makaamaan ja vetää minut kiinni itseensä. En enää edes yritä estää itseäni itkemästä, vaan alan itkeä holtittomasta. En ole edes varma minkä syyn takia itken, mutta en välitä. En välitä muusta kuin Harryn lämpimistä käsistä ympärilläni.
•••
Words 501
