+LOUIS+
Oli aamu. Herätyskelloni soi ja sammutin sen. Kello oli vasta 6.00, joten päätin vain jatkaa unia.
Hätkähdin unistani, kun kello oli jo 7.15. Kouluni alkaisi jo kahdeksalta, ja matka sinne kestäisi vartin. Minulle tulisi kiire.
Juoksen ulos huoneestani ja samalla huudan äidilleni "miksi et herättänyt minua?". Ei vastausta. Huudan vielä uudestaan. Ei vieläkään tullut vastausta.
Kävelen keittiöön ja huomaan lapun pöydällä. "Olen lähtenyt asioille irlantiin. Tulen kotiin päivän päästä. Siivoa koti. Tuon mukanani vieraan, josta varmasti tykkäät. Jätin rahaa työhuoneen pöydälle. Käytä se ruokaan, ja älä järjestä bileitä. Rakastan sinua. Äiti." Huokasin. Olen tottunut siihen. Hän on aina matkoilla tai töissä. Hän tekee kaikkensa, jotta saisin uusimmat vaatetrendit, iphonet ja muut uutuudet. Minulla on tällä hetkellä vanha ip 6, mutta se käy hyvin minulle.
Huomaan kellon olevan jo 7.30. Minulla on enää puoli tuntia aikaa siihen, että koulun kellot soisivat. Juoksen takaisin yläkertaan huoneeseeni. Otan kaapistani valkoisen paidan ja vaaleansiniset farkut. Pakkaan reppuni ja otan puhelimeni. Juoksen alakertaan, ja keittiön kautta ulko ovelle. Laitan mustat ikivanhat Vanssini ja otan farkkutakin päälle. Ulkona oli lämmin ilma, sillä kesä oli vasta loppunut.
Lähden ulos ovesta ja otan keittiöstä napanneeni omenan. Syön sitä samalla kun juoksen. Se ei ole hyvä asia, sillä vedän omenaa väärään kurkkuun. Pysähdyn ja alan yskiä. Ihmiset vain kävelevät ohikseni ja mulkoilevat. Mikä nykymaanilman ihmisiin on tullut? Toinen melkein tukehtuu ja itse vain mulkaistaan oudoksien. Kun olen saanut yskäni loppumaan, jatkan juoksemistani.
Olen koululla 8.06. Olen myöhässä, jo toista päivää koulussa ja koulua oli vain ollut kaksi päivää. Juoksen sisään kouluun ja tähystelen kuviksen luokkaa. Kuviksen opettajalla on joku ongelma minua vastaan. Pääsen luokkaa ja sulattauduin ihmisporukkaan. Onnekseni tunnilla ei ollut aloitettu vielä mitään uutta, eikä opettaja ei ollut huomannut poissa oloani.
Koulupäivän loputtua, kävelen yksin kotiin.
Menen sisälle taloon ja heitän takkini, kenkäni ja reppuni lattialle. Kävelen keittiöön ja otan pakasteesta pizzan. Laitan uunin kuumenemaan ja luen uudestaa äitini viestin. Alan mielessäni arvuuttelemaan, kuka se henkilö joka tulee tänne voisi olla.
Menen sohvalle ja alan katsomaan erittäin kiinnostavaa dokumenttia ihmisten hiuksien lähdöstä.
Olin nukahtanut sohvalle vahingossa ja kello on nyt jo 18.19. Nousen äkkiä sohvalta, ja menen katsomaan uunin tilannetta. Onneksi en ollut laittanut vielä pizzaa uuniin, sillä se olisi jo palanut. Laitan sen uuniin ja laitan itselleni ajastimen, jotta en polttaisi sitä.
Läksyjä huomiseksi en aikoisi tehdä, mutta voisin olla ystävällinen kerrankin äitiäni kohtaan ja siivota. Syön pizzzani ensin ja sitten laitan musiikin kovalle ja alan siivoomaan. Aloitan huoneestani, sitten hoidan keittiön, olohuoneen ja viimeisenä vessan. Äiti saisi siivota oman huoneensa.
Kello on 22.47 ja olen jo käynyt suihkussa. Makoilen tällä hetkellä kännykällä omassa sängyssäni. Jännitän vähän sitä, että äitini tulisi huomenna vieraamme kanssa. Olisiko äiti oikeassa? Tulisinko tykkäämään vieraastamme?
•••
Sanoin protologissa että luvut tulisi olemaan lyhyitä, mutta sain tänään koululta läppärin omaksi. Saan sillä kirjoitettua paljon helpommin ja nopeammin. Se tarkoittaa sitä että luvuista tulee pidempiä. En jaksa kirjoittaa kaikkia lukuja läppärillä, joten luvut eivät oli saman pituisia.
Words:485
