Musta nahkatakki, moottoripyörä, ja aurinkolasit jotka peittivät alleen surumieliset silmäni. Olin kävelevä klisee, mutten välittänyt siitä, mitä muut minusta ajattelivat. Olin aina tehnyt mitä itse halusin, olin oman elämäni herra.
Mutta kohtalo pä...
Hello kaikki ihanat ihmissusi ystäväni! :) Ne jotka ovat kaivanneet Anton tarinaa, saavat nyt hieman lohdutusta, sillä olen kirjoittanut Theolle oman lyhyen tarinan. Tämä tarinaa kertoo, miten miehen elämä jatkuu Anton tarinan jälkeen.
Tarinaa ei voi oikeastaan lukea ilman, että on lukenut Anton tarinan. Sillä tässä tarinassa on kohtia, joita lukija ei välttämättä ymmärrä, jos ei ole lukenut Anton tarinaa. Ja tarina sisältää tieto Anton tarinasta, joten jos et ole lukenut Anton tarinaa vielä, niin käy lukemassa se nyt niin säästyt juonipaljastuksilta.
Hyvää lukuiloa rakkaat lukijat ja kiitos jo etukäteen kaikista tykkäyksistä ja kommenteista!
Charlotte
--------
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vivian
Käteni tärisivät koko ajan, kun kävelin edes takaisin pienen kylpyhuoneeni lattiaa pitkin. Olin avoin jaloin, pystyin tuntemaan kylmän tahmeat kaakelit ihoani vasten, mutta sillä hetkellä en välittänyt, vaikka olisin astellut tulikuumien hiilien päällä. Halusin tämän kaiken vain olevan ohitse, halusin kaiken olevan niin kuin ennen.
– Ole negatiivinen, ole negatiivinen, ole negatiivinen, kuiskin itsekseni kuin järkensä menettänyt, ja vilkaisin aina välillä kulunutta rannekelloani.
Ei ollut kulunut vielä minuuttiakaan ja minusta tuntui kuin olisin viettänyt koko päivän kylpyhuoneessani. Vedin syvään henkeä ja yritin rauhoitella itseäni. Tämä oli varmasti väärä hälytys, sen täytyi olla.
En voinut olla raskaana, en vain voinut olla. Elämäni ei ollut sellaisessa tilanteessa, että minulla olisi ollut edes varaa hoitaa lasta tai edes ajatella perhettä. Ja miten voisin perustaa perheen, kun minulla ei edes ollut miestä?
Ainoa mies elämässäni oli Theo. Hän joka olisi lapsen isä, jos minä saisin sellaisen. Ja Theo ei ollut isämateriaalia, hän suoraan sanottuna oli mieshuora, joka näki naiset lihapaloina. Hän rakasti flirttailua ja baareissa hengailua. Hän eli öisin ja nukkui päivisin. Hän pani kaikkea mikä liikkui, eikä hän pystyisi mitenkään luopumaan elämäntyylistään.
No, minun kanssani hän oli aina ollut hieman erilainen. Hän välitti minusta ja hän oli pitänyt minusta huolta joskus, kun en itse ollut kyennyt siihen. Mutta muuten olin vain lihapulla hänelle. Lihapulla, josta hän aina välillä naukkaili pieniä palasia, tajuamatta sitä, että samalla hän varasti osia sydämestäni.
Naurahdin hermostuneena omille ajatuksilleni ja suljin hetkeksi silmäni. Kohta tämä olisi ohitse, katsoisin tikkua ja olisin helpottunut koska näkisin, että kuukautiseni olivat vain myöhässä.
Sitten voisin juoda ison kupin kahvia ja syödä pari palaa suklaata, tai ehkä koko levyn. Voisin aloittaa uudelta pöydältä, voisin lakaista Theon maton alle ja unohtaa hänet täysin.
