Theodorus

5. Sinetti

Vivian

Istuin vaitonaisena valkoisella sohvalla, joka oli keskellä hyvin isoa olohuonetta. Annoin katseeni kiertää sadannen kerran huoneistossa, joka oli miljoona kertaa isompi kuin minun asuntoni. Se oli niin ylellisen näköinen huoneisto, kaikki oli modernia ja niin kaunista.

Ikkunat olivat isot ja ikkunaverhottomat, niistä lankesi kaunis kaupunki maisema. Olin haltioissani, mutta samalla hieman varuillani.

En vieläkään uskonut, että Theo oli tullut takaisin, että hän oikeasti oli halukas huolehtimaan minusta ja vauvastamme. En edes ymmärtänyt miten hän oli tiennyt, että olin raskaana. En ymmärtänyt miksi edes olin täällä, hänen hotellihuoneistossaan.

Olin koko ajan ajatellut, että jos joskus kohtaisin hänet, löisin häntä poskelle ja lähtisin. Mutta kun olin katsonut hänen silmiinsä, jotain oli loksahtanut sisälläni. Ihan kuin sydämeni olisi vihdoin ja viimein ollut kokonainen.

Theo ei edes vaikuttanut omalta itseltään. Hän oli jotenkin erilainen, hieman aikuismaisempi kuin yleensä.

Mutta en siltikään voinut olla varma halusiko Theo oikeasti tätä, halusiko hän perheen. Hän oli kuitenkin niin villi ja vapaa. Ei sellaista sielua niin vain sidottaisi perhearkeen.

Huokaisin syvään ja hieroin otsaani. Olin hyvin kiitollinen, että Theo oli puolustanut minua Hannalle. Tiesin, että hän suuttuisi kun hän saisi tietää minun valehdelleen. Mutta en ollut uskaltanut kertoa totuutta Hannalle, joka oli hyvin voimakas persoona. Hän oli hyvä ystävä, mutta välillä hyvin manipuloiva sellainen. Hänen voimakas luonteensa oli tullut esiin monta kertaa näiden kuukausien aikana, mutta olin yrittänyt olla välittämättä hänen taipumuksestaan ohjata minua.

Osasin kuitenkin huolehtia itsestäni, vaikka monesti Hanna pitikin minua kuin pikkusiskonaan. Hän välitti minusta, ymmärsin sen, mutta joskus hän meni asioissa hieman yli.

Nojasin varovasti sohvan selkänojaa vasten ja tuijotin makuuhuoneen ovea, jonne Theo oli kadonnut. Emme olleet puhuneet sanaakaan taksimatkan aikana, koska olin vain itkenyt ja ollut tunteellinen typerä itseni. Syytin tietysti myös hormonejani, jotka olivat aina välillä täysin sekaisin. Olin itkenyt monta kertaa joka päivä ja Theon palaaminen oli saanut minut hyvin tunteelliseksi. Kun olimme päässeet Theon hotellihuoneeseen, oli hänen veljensä soittanut hänelle ja hän oli mennyt juttelemaan tämän kanssa toiseen huoneeseen.

Suljin hetkeksi silmäni ja mietin miten kaikki oli muuttunut yhdessä hujauksessa. En ollut edes ajatellut mitään tällaista, kun olin aamulla herännyt. Olin vain tehnyt normaalit rutiinit ja uskonut että tämä päivä päättyisi samalla tavalla kuin kaikki muutkin, eli todella tylsästi.

Mutta nyt kaikki näytti aivan erilaiselta, tämä päivä päättyisi ehkä toisin. Se voisi hyvinkin päättyä siihen, että minä ja Theo nukkuisimme samassa sängyssä, sillä en pystynyt nyt vastustamaan häntä. Olin kaivannut häntä niin paljon, enkä jaksanut esitää vaikeasti tavoiteltavaa, koska halusin olla Theon kanssa, jos hän haluaisi olla minun kanssani.

Se olisi niin yksinkertaista. Ei minun kannattaisi alkaa leikkimään tulella, koska halusin vain Theon itselleni. Ja jos hän halusi minut, niin eihän minulla ollut mitään syytä vältellä häntä.

Kuulin oven avautuvan ja aukaisin nopeasti silmäni. Theo asteli huoneeseen kulmat kurtussa, mutta hänen huolensa hälvenivät, kun hän näki minut. Hänen kasvoilleen nousi leveä hymy, mikä sai minut punastumaan.

Hän oli niin komea, todella kaunis mies. Kaikki hänessä oli täydellistä, jopa hänen kävelytyylinsä oli hyvin elegantti. Hän teki kaiken tavalla, joka sai minut ihailemaan häntä entistä enemmän ja haluamaan häntä hyvin paljon.