soturikissat: neljä muukalaista [DROPPED]

luku 3

Usvapentu seurasi veljiensä kanssa Papukaijapentua ja Arapentua kun he astelivat käyräoksan alle. Kuningattarien pesältä näki ja kuuli hyvin aukiolle ja se oli hyvä. Hän katseli kun Aamuaurinko loikkasi oksalle ja naukaisi kovaan ääneen. Kohta aukiolle alkoi saapua puolustajia ja saalistajia. Aamuaurinko odotti kunnes kaikki olivat paikalla. "Olemme kokoontuneet tänne nimittääksemme kaksi uutta oppilasta." Hän aloitti.

"Arapentu, oletko hyväksynyt kohtalosi puolustajana?" Aamuaurinko kysyi. "Olen." Arapentu vastasi. "Sitten olet hyväksynyt vaarat jotka tulet kohtaamaan, Arapentu kutsuttakoon sinua Arakäpläksi kunnes olet saava puolustaja nimesi, olkoon elämäsi pitkä ja täysi." Aamuaurinko sanoi ja Arakäpälä kumarsi.

Aamuaurinko käänsi katseensa Papukaijapentuun. "Papukaijapentu olen pohdiskellut ja tullut siihen tulokseen että vahvuutesi on saalistus, hyväksytkö että tulet saalistamaan klaanillesi koko elämäsi ajan?" Aamuaurinko kysyi. Papukaijapentu nyökkäsi. "Joten saalista ja elätä klaaniasi, kaikki sanokoot sinua Papukaijakäpäläksi!" Aamuaurinko julisti ja Papukaijatassu kumarsi niin kuin veljensä.

"Arakäplä päätin mestariksesi aikoja sitten Pantteriroihun." Aamuaurinko sanoi. Arakäpälä katsoi äimistyneenä johtajaa kun Pantteriroihu asteli oppilaan viereen. "Papukaijakäpälä sinä saat mestariksesi Kastesiiven." Johtaja sanoi. "Uskon siihen että opetatte oppilaille kaiken tarvittavan saalistamisesta ja puolustamisesta ja uskon kaikesta sydämestäni että varjelette oppilaitanne." Aamuaurinko sanoi.

Mestarit kääntyivät oppilaiden eteen ja koskettivat heitä nenällään. Arakäpälä ja Papukaijakäpälä nostivat katseensa. Klaani nukaisi yhteen ääneen ilmoille uusien oppilaiden kunniaksi ja sitten kaikki lähtivät onnittelemaan heitä.

"Vau." Kookospentu sanoi lyhyesti. "Joskus me olemme tuolla." Kaarnapentu sanoi innoisaan. Kohta Sammalhäntä astui sisään. Usvapentu katsahti ulos ja näki Kastelehden lähtevän saalistajien pesälle. "Minne Sammalhäntä menee?" Hän kysyi. "Hän menee takaisin saalistajaksi." Sumusilmä sanoi. Niin tietenkin Usvapentu ajatteli mitä hän enää kuningattarien pesässä tekisi?

"Milloin meistä tulee oppilaita?" Kookospentu kysyi emolta kun hän astui sisään. "Parin kuun päästä." Emo vastasi. "Tuleeko meistä saalistajia vai puolustajia?" Kaarnapentu kysyi. "Luulisin että sinusta tulee saalistaja ja veljestäsi puolustaja mutta sisarestasi en tiedä." Pilviniitty vastasi.

"Pilviniitty?" Kuului ääni ulkoa. "Sisään." Pilviniitty vastasi. Kohta sisään astui kolmikon isä, Kotkaliito. "Miten täällä voidaan?" Hän kysyi. "Hyvin, on vähän tyhjää kyllä." Pilviniitty sanoi. "Isä!" Kookospentu sanoi. "No mitä pallura?" Kotkaliito sanoi. "Tuleeko minusta puolustaja niinkuin sinusta?" Hän kysyi.

"Tottakai." Kotkaliito vastasi. "Haluaisitteko pesän ulkopuolelle?" Hän kysyi pennuiltaan. "Joo!" Kookospentu sanoi ja Kaarnapennun silmät kiilsivät innosta. Pilviniitty katsoi kummpaniaan paheksuvasti. Pennut odottivat jo. Kotkaliito loikkasi ulos ja katsoi kun pennut hyppäsivät ulkooksalle.

Kotkaliito nappasi Kaarnapennun hampaisiinsa ja loikkasi oksalta ison puun aukiomaisen latvan oksien haaraoman keskelle ja laski pennun sinne, hän haki vuorotellen kunkin toiselle puolelle. "Noniin, tulkaa." Kotkaliito sanoi ja lähti kohti yhtä leveistä oksista rungossa. "Tuolla on saalistajien pesä." Hän sanoi ja osoitti oksan latvaan josta tuli silloin Kiiltokolibri.

"Sen viereisessä oksassa on saalistaja oppilaiden pesä." Hän sanoi ja osoitti oksaa pesän vieressä. Hän näytti kaikki pesät ja viimeisenä näkijän pesän. "Voitte nyt mennä yksiksenne mutta varokaa putoamista. Usvapentu hypähti Näkijän pesän oksalle ja kapusi ylös. Kohta hänen nenäänsä tulvahti tuoksuja.

"Hei?" Usvapentu sanoi. "Sisään." Näkijä sanoi. Usvapentu astui sisään ja näki että oksaan oli rakennettu haaraomaan tilava pesä. Yrttejä oli kääröissä seinustalla. Valaistus oli pimeä ja tuoksu huumaava. "Voinko auttaa?" Usvapentu kysyi kun huomasi että näkiällä oli kiire.

"Kiitos, laittaisitko nuo yrtit kääröön?" Usvapentu meni sinne ja katsoi miten Kuutamoniitty kääri lehdet yrttien ynpärille. Usvapentu tarttui hampaillaan lehden terävään päähän ja vetisi sen yrttien päälle. Ja piti sitä sitten tassullaan ja kieräytti yrtit ylösalaisin niin että äsken käännetty kohta jäi alle.

Hän kieräytti lehdestä sivut päälle ja otti sitten pitkän kovan tikku pään ja kieräytti sen käärön ympäri ja työnsi sen lehden toisen käännöksen alle. "Valmis." Usvapentu sanoi ja työnsi sen eteensä. "Tässä seuraava, anteeksi, että joudut tekemään tämän, minulla vain on niin kauhea kiire." Kuutamoniitty sanoi ja huokaisi.

Nyt lehtiin kääriminen tuntui normaalilta ja teki niitä yhtä nopeasti kuin näkijäkin. "Noin, tuli valmista, ehtisitkö hakemaan vähän ruokaa?" Näkijä kysyi. Usvapentu loikki aukiolle ja haki sieltä linnun. Hän vei sen näkijän pesään ja rupesi syömään, myöhemmin Usvapentu lähti kuningattarien pesään kuullessaan isänsä kutsun.