soturikissat: neljä muukalaista [DROPPED]

luku 5

Usvakäpälä heräsi oppilaiden pesästä. Hän nousi venytteli ja lähti ulos aamuaurinkoon. Pian hän näki Kuutamoniityn kävelemässä pesältään. "Minne sinä menet?" Usvakäpälä kysyi. "Etsimään yrttejä." Näkiä vastasi. "Saanko tulla mukaan?" Usvakäpälä kysyi.

"No voit sinä tulla." Näkiä sanoi, hetken mietittyään. "Mitä me etsimme?" Usvakäpälä kysyi. "Me etsimme Käärme juurta, lepän kaarnaa ja lesken lehtiä." Kuutamoniitty  vastasi. "Voitko nyt hyppiä oksilla?" Kuutamoniitty kysäisi. "Kyllä kai." Usvakäpälä sanoi epävarmasti.

"Kyllä sinä onnistut jos uskot." Näkiä sanoi. He astelivat rauhassa leirin läpi. Kohta Kuutamoniitty käänty ja loikkasi isolle oksalle. Usvakäpälä meni perässä ja huomasi sen olevan helpompaa jos ei painostettu. "Tule meillä on matkaa." Kuutamoniitty sanoi.

Heidän hyppiessä eteenpäin alkoi kuulua veden solinaa. "Varo lehtiä, niitä tulee tielle." Kuutamoniitty sanoi Usvakäpälälle. Usvakäpälä katsoi eteensä ja Kuutamoniitty alkoi nousta oksilla ylemmäs. "Emmekö voi mennä täällä alhaalla?" Usvakäpälä kysyi. "Jos haluat saada käärmeet niskaasi niin siitä vain." Kuutamoniitty sanoi.

Usvakäpälä nousi yhä vikkelämmin ajatellen tarinoita pitkistä suomuisista myrkyllisistä olennoista. "Varo!" Näkijä sanoi kun ensimmäinen valtava lehti tukki tien. Usvakäpälä loikkasi lehden viereen ja eteni. Usvakäpälä vilkaisi alas eikä nähnyt maata.

Jonkin matkan päässä Kuutamoniitty alkoi hidastaa ja laskeutua taas oksilla. Usvakäpälä alkoi nähdä kimaltelevan joen oksien seasta. Usvakäpälä pysähtyi oksalle Kuutamoniityn viereen. "Miksemme vain mene sinne?" Usvakäpälä kysyi. "Täällä on havaittu oselotti viimeaikoina." Kuutamoniitty sanoi ja silmäili maastoa.

"Katso!" Usvakäpälä sanoi ja osoitti liikettä aluskasvilliseedessa. Lehtien alta ilmestyi vaaleankeltainen pilkullinen kissaeläin. "Sehän näyttää ihan kissalta." Usvakäpälä sanoi. Oselotti hiippaili joelle juomaan ja asettui sitten loikoilemaan kivelle. "Miten me nyt sinne pääsemme?" Usvakäpälä kysyi.

"Odotetaan hetki, eikä mennä-" Kuutamoniityn lause jäi kesken kun Usvakäpälä loikkasi alas ja hiipi kosteiden lehtien alla. Oselotti pesi korviaan rauhassa loikoillessaan. Päästessään suojaisten lehtien rajaan hän pysähtyi. Oselotti haukotteli ja sen valkeat terävät hampaat paljastuivat.

"Mitä se kisuli puuhaa?" Oselotti naukaisi ja tuijotti Usvakäpälää. "Osaatko sinä meidän kieltämme?" Usvakäpälä kysyi yllättyneenä. "Miksikäs en." Oselotti sanoi asteli vastapäätä Usvakäpälää. "Mitä sinä täällä teet?" Usvakäpälä kysyi. "Etsin Käärmettä." Oselotti vastasi.

"Sitä erakkoa." Kuutamoniity sanoi kun tuli Usvakäpälän takaa. "Missä hän on?" Oselotti kysyi. "Hän asuu kauempana viidakosta, mutta tulee ainakin jokaisena täysikuuna tänne ja sattumanvaraisesti muulloin." Kuutamoniitty vastasi. "Täytyy kai odottaa, nähdään myöhemmin." Oselotti sanoi ja katosi kasvien sekaan.

"Tuopa olikin outoa." Kuutamoniitty sanoi. "Sanoit että oselotit käyvät kissojen kimppuun." Usvakäpälä huomautti. He katselivat maastoa ja etsivät leppää. "Tuolla." Kuutamoniitty sanoi jättäen huomiotta Usvakäpälän lauseen. Puu oli nuori vaikka olikin iso. "Ota vain kynsilläsi tai hampaillasi kuoresta ja vedä se irti." Kuutamoniitty neuvoi.

Usvakäpälä noudatti neuvoa ja etsi isoimpia paloja ja otti ne. Usvakäpälälle tuli pian jano ja hän asteli kirkkaalle joelle. Lipaistuaan vettä pari kerta hänen huomionsa kiinnittyi säihkeeseen silmäkulmassa.

Katsoessaan hän näki kepin juuttuneena kivien väliin. Sitten jokea pitkin lipui kala joka jäi puskemaan keppiä joka mureni hiljalleen palasiksi. Kalan kuitenkin pelotti pois neljä pientä marjaa jotka sitten lähtivät virran mukana. "Kuutamoniitty!" Usvakäpälä kutsui.

"Mitä nyt?" Hän kysyi tullessaan. "Näin joessa jotain." Usvakäpälä sanoi ja selosti mitä oli nähnyt. "Tuo kuulostaa näyltä, mitä ajattelit siitä?" Kuutamoniitty kysyi. "Että se keppi on kuin meidän leirimme ja jokin tuhoaa sitä, mutta sitten neljä jotain pelastaa meidät." Usvakäpälä sanoi. "Meidän pitäisi palata." Kuutamoniitty sanoi mittiväisenä.

Usvakäpälä ja Kuutamoniitty hakivat loput yrtit ja siihen meni koko loppupäivä. "Mene lepäämään pesääsi minä menen puhumaan Aamuauringolle." Kuutamoniitty sanoi ja käveli Aamuauringon pesälle. Usvakäpälä raahusti puolustajaoppilaiden pesälle.

Hän kipusi oksan haaraomaassa olevaan pesään. Tunkiessaan sisään valtavaan pesään hän meni makuusijallee ja nukahti miltei heti. "Usvakäpälä sinua kaivataan." Usvakäpälän veli kuiskasi. "Miksi?" Usvakäpälä kysyi. "Enpä tiedä." Veli sanoi. Usvakäpälä venytteli ja meni ulos sekaisessa turkissa.

Hän hoksasi Aamuauringon istuvan aukiolla Kuuramoniityn ja Usvakäpälän vanhempien kanssa. "Mitä nyt?" Usvakäpälä kysyi ja haukotteli. "Kuutamoniitty kertoi minulle näkemäsi." Aamuaurinko sanoi. "Ajattelin että se saattaa merkitä jotain." Hän jatkoi. "Osasit myös tulkita sen mainiosti." Kuutamoniitty sanoi.

"Ja tunnistit yrttejä hyvin ja osasit jo pentuna kääriä niitä." Näkiä sanoi. "Mitä te ajatte takaa?" Usvakäpälä tivasi. Aamuaurinko katsahti Pilvinittyyn merkitsevästi. "Muistan kun silloin pentuna et halunnut saalistaa etkä myöskään taistella." Pilviniitty sanoi. "Ja Kuutamoniitty etsii jo oppilasta." Kotkasiipi sanoi.

"Tarkoitatteko te-?" Usvakäpälä sanoi hämmentyneenä. "Sinusta tulee oppilaani Usvakäpälä." Kuutamoniitty sanoi. Usvakäpälä tuijotti näkijää silmät suurina. "Meidän siskosta tulee näkijä!" Usvakäpälän veljet hihkuivat rientäessään Usvakäpälää päin. "Salakuuntelitteko te?" Pilviniitty kysyi pajeksuvasti.

Aamuarinko loikki kuulutusoksalleen ja kajautti kutsun. Pilviniitty alkoi sukia Usvapentua heti kun näki sotkuisen turkin. "Se on jo ihan hyvä." Usvakäpälä sanoi ja työnsi emonsa pois. "Viidakkoklaani! Olemme kokoontuneet tänään nimittämään ujden oppilaan." Aamuaurinko sanoi. Usvakäpälä istui edessä ja odotti kutsua eteen kunnellessaan supatusta takaa.

"Kuutamoniitty on löytänyt täydellisen oppilaan itselleen, Usvakäpälä astu eteen." Aamuaurinko kutsui. "Tiedät miksi sinut valittiin, mutta muidenkin on hyvä tietää." Aamuaurinko sanoi. "Usvakäpälä on osoittanut osaavansa huolehtia yrttien hyvinvoinnista, niiden tärkeydestä, osaa löytää ne ja mitä tärkeintä tulkita merkkejä." Aamuaurinko jatkoi.

"Usvakäpälä, kerran kohtalosi sidottiin puolustajaksi, mutta Planeettaklaanin voimilla käännän kohtalosi ja osoitan sen näkijän tielle. Usvakäpälä oletko hyväksynyt uuden kohtalosi näkijänä?" Aamuaurinko kysyi. "Kyllä." Usvakäpälä sanoi. "Sitten olet hyväksynyt vastuun klaanistasi ja olet valmis elämään arvostaen jokaista samanarvoisesti." Aamuaurinko sanoi.

Aikookohan hän vain jatkaa Usvakäpälällä? "Tästä hetkestä aina siihen päivään kun olet saava näkijänimesi kutsuttakoot sinua Tähtikäpäläksi!" Aamuaurinko julisti. Myös nyt klaani ulvaisi Aamuun ja tuli onnittelemaan. "En voi uskoa että hän valitsi sinut." Arakäpälä sanoi.

"Olisi ollut mukava harjoitella yhdessä, mutta olen iloinen kun voit olla niin harvinaisessa asemassa." Kaaranakäpälä sanoi. "Olen niin ylpeä sinusta." Pilviniitty sanoi. "Hus hus kaikki pois meillä on tekemistä." Kuutamoniitty sanoi ja vei Tähtikäpälän pesäänsä.