I'm not afraid of you

2

Kuukausi vieeähti ja nyt olisi uudet terveystarkastukset. Ja taas sama järjestys, eli aloitamme sillä eristyksissä olevalla miehellä, Jasonilla. Kyllä muistan tuon niemen, muistan lähes jokaisen vangin nimen täällä.

Jason tulee sisään vartian kanssa ja hänet istuten ja sidotaann tuolille. Jason katsoo ilmeettömästi minua.

"Hei Jason! Miten on kuukausi vierähtänyt?" Kysyn ja näpyttelen tietokoneelle tietoja.

Hän ei vastaa mitään, vain istuu hiljaa ja tuijottaa minua. Ihna kuin hän odottelisi jotain.

"No, ei sitten puhuta, kuuntelen sykkeesi nyt." Sanon ja olen nousemassa ylös mutta yuo sanookin:

"Miten sä luulet et mul menee eristyksissä, putkassa. Hullukshan siellä tulee ei muuta." Hän murahtaa vähän vielä mutta sitten jatkaa: "Onneks euäi tarvii olla täällä enää kauaa....viis, neljä, kolme, kaksi, yksi..." Tuo lausuu ja sähköt menevät poikki.

"Mitä täällä tapahtuu?!" Kysyn ja nousen penkistä. Pian kuulen aseen laukauksia ja ikkunat menevät rikki. Otan oman aseeni esiin, onhan minulla sellainen, ja osoitan sillä ovea.

"Tuo on turha." Jason vain ilmoittaa ja minä katson tuota kummissani. Pian joku potkaisee oven auki ja sisään tulee neljä...eikun KAHDEKSAN?! miestä joilla on aseet. Kivat isot aseet....

He vapauttavat Jasonin ja inä osoitan aseella heitä edelleen.

"Mitä me tolle tehää?" Yksi miehistä kysyy.

"Anteeksi vain, mutta tolla on myös nimi!" Sanon aseen kanssa.

"Hän opastaa meidät täältä ystävällisesti ulos." Jason virnistää ja hieroo ranteitaan.

"Ja en varmasti!" Huudan ja ammun yhtä jalkaan. Mies romatkaa seinää vasten hiukan ja huutaa:

"Saatanan ämmä!!" ja osoittaa minua aseellaan.

"Jack!" Jason huudahtaa ja laskee tuon aseen. "Me tarvitaan tota jos aijotaa päästä ulos täältä."

Ilmeisesti Jack henkilöksi ilmaantunut mies mulkoilee minua ja murahtaa:

"Okei..nonii ämmä, näytä tietä tai sun rakas isäs kuokee."

Järkytyn mutta pysyn kovana: "Ei teillä sitä oo!"

"On." Eräs heistä ilmoittaa ja näyttää puhelimen ruutua jossa isäni seisoo kädet pystyssä ja joku osoittaa tuota aseella.

Käteni vapisevat, mitä pitäisi tehdä? Lasken aseeni ja se putoaa lattialle.

"Joko nyt viet meidät täältä ulos? Sähköt ovat vielä 15min pois päältä."

"Jos teen tämän...ette tapa häntä?" kysyn ja tuijotan näytön ruutua järkyttyneenä.

"Ei satuteta, kunhan vain saatat meidät ulos täältä."

Nyökkään ja lähden viemään heitä kaikkia ulos koko linnasta.

Suurin osa vartioista on pois, sähköjen takia. Sillä kun sähköt ovat poissa, sellit aukeavat itsestään, joten he ovat rauhoittelemassa vankeja jotka mellakoivat.

Menemme takaoven kautta, siellä ei ole kameroita tai vartioita, mutta eivät vangit edes tiedä moisesta ovesta. Minut talutetaan pakettiautoon joka on oven edessä, ilmeisesti nämä Jasonin liittoliset tietävät tämän takaoven jo..

"Mitä tolle tehää nyt?"

"Me otetaa toi mukaa, kai tosta on viel hyötyy jotenki." Jason sanoo ja kuuntleen tarkasti. Mitähän he aikomat tehdä minulle?!

"Tolla on myös nimi." Mumisen hiljaa ja kadun sanomaani. Tunnen sen kun minua katsotaan, se on kuin monia puukkoja iskisi kehooni.

"Sinähän sitä et päätä!" Kuulen etupenkiltä sen henkilön jota ammuin, huutavan.

Loppu matka olemmekin aika hiljaa. Uskaltaudun kuitenkin kysymään:
"Onko isä kunnossa?"

"On on."

Huokaisen hiukan helpotuksesta, mutten silti saisi herpaantua. Minua ei pelota. Huolettaa vaan isäni..mitäköhän hän tällähetkellä tekee. Hän varmasti antaa minusta lunnaita ja sitten pääsen pois.

Pian silmieni eteen laitetaan side ja suuni tukitaan, tottakai he ritovat vielä käteni yhteen selkäni taakse. Jaaha...

Auto pysähtyy ja minua aletaan taluttaa ulos autosta johonkin. Olisin muuten huutanut kurkkusuorana apua mutta kangas pallo suuni edessä ei yhtään helpota.
Minua tuupataan eteempäin ja viedään jonnekkin, luultavasti huoneeseen.

"Ovi lukkoo, saa nähä saako se noi itte auki." Kuulen äänen. Virnistän. Selkäni takana pamahtaa ovi kiinni ja kuulen sen menevän lukkoon.

Alan Ryömiä side silmillä pitkin huonetta, kunnes törmään seinään tai niin ainakin luulen. Nojaan päälläni seinään ja alan seinän apulla hivuttaa sidettä silmiltäni pois. Hetken jälkeen saan sen pois ja katwon ympärilleni. Ikkunat laai näyttää paksulta..aivan liian paksulta. Ihan kuin siinä olisi akvaario lasia. Sitten oli sänky, joka näytti pehmeältä, sängyn vieressä oli lipasto ja sen päällä yövalo. Eipä juuri muuta. Käteni olivat sidottu köydellä ja suusaani oli iso kangas pallo ja sen edessä teippi. Menin lipaston luo. Aloin hieroa teipin reunaa lipaston kulmaan, ja ihmeen kummalla sain teippiä vähän rullalle ja se lähtikin sen jälkeen. Sylkäisen ison kangas pallon pois. Sitten käteni..se onkin vaikeemmin tehty kuin sanottu.

Olen yittänyt löystää köyttä jo jonkin 1h ajan ja se on löystynyt jo vähän. Mutta tarpeeksi jotta saan toisen käteni siitä pois. Ja sehän sitten riittikin.

Ja he luulivat etten saisi näitä irti..luuserit. Onneki täällä sentään on ilmanlämpö pumppu niin en ihan tukehdu tänne.

Tässä vaiheessa suurin osa olisi jo rynnännyt ovelle ja hakannut sitä ja kirjunut kurkku suorana. Mutta turhaanhan minä semmoista ryhtyisin tekemään...joten kömmpin sänkyyn ja menen peiton alle.

Toivottavsti oli kiva luku, sori ettei oo tullu ja blaablaablaa niiju kaikki muutki täälä seluttää. XD