Heips kukkuu taas!! Tässä teille uutta lukua :) nauttikaa! <3
"Mi..mitä?" Kysyn, olen niin järkyttynyt että en edes itke tai tee mitään katson vain eteenpäin tyhjyyteen.
"Nii..eli ainoo asia mitä sul on nii meiät, vaikka ollaankin varkaita me silti välitetää toisistamme. Vaikka ei siltä näytä." Tuo mutisee ja naurahtaa sitten pikkuisen. "Mä jätän sut tänne miettii vähäksi aikaa."
Samassa tartun tuon ranteesta ja kuiskaan hiljaa: "Jää...en haluu olla yksin." Pahin pelkoni oli käynyt toteen...olen yksin...ypö yksin..minulla ei ole ketään paitsi nämä ihmiset ...
Jason vilkaisee minua ja nielaisee. Tuo istahtaa viereeni lattialle ja minulta tippuu kyyneliä lattialle.
"Miksi ..kertokoon kukaan miksi?!" Kysyn ja katson tätä itkuisilla ja turvonneilla silmilläni. Jason on vain hiljaa ja silittää poskeani.
"Ei sanonut." Pitkän hiljaisuuden jälkeen tuo mumisi.
Parahdan itkuun. Ja vain nojaan tuohon kun hän halaa ja silittelee minua. En olisi uskonut jostain rikollisesta että jonain päivänä minä vielä makaan yhden sellaisen hoidettavana ja lohdutettavana.
"Mut sul on nyt meidät." Jason kuiskasi hiljaa.
"Ihan sama...siitä vaa raiskatkaa mut, pahoin pidelkää mut....tappakaa mut. Siitä vaa." Ulisin. Olin menettänyt kaiken toivon.
"Hei! En tarkoittanut tota. Me ei ensinnäkään pahoin pidellä sua, enkä ikimaailmassa antais kenenkään raiskata sua, mutta toiäkkö mitä, en ikinä, en ikinä anna sun kuolla. Okei?! Sä oot nyt osa tätä isoo perhettä." Jason lohdutteli.
Kurtistan kulmiani ja katson tuota hämmentyneenä. "No miks sitten kidnappasitte mut?!" Raivoan. Joku saattaisi luulla että kaikki tunteen purkauksen joutuisivat siitä että minulla olisi se tietty aika kuusta, mutta kun ei ole!!! Olen vain ärtynyt siitä että kukaan ei välitä minusta.
"Tuohon en voi vastata." Jason mumisen hiljaa.
Olen niin poikki. Minä nojaan Kasinoa vasten kuin nukke. Pian silmäni painuvat kiinni ja nukahdan levolliseen ja sikeään uneen.
Jason:
A
lan vähitellen kuulla tuhinaa vierestäni. Hän nukahti. Ompa hän suloinen. Kohta hän on jo ryöstelemässä kasinoita meidän kanssa.
Nostan ton varovasti synkin ja lasken ton sängylle makaamaan. Hetken arpomisen jälkeen menisikö ton viereen nukkumaan vai lähtisikö pois, päädyn kuitenkin jälkimmäiseen ja lähden huoneesta jättäen ton nukkumaan.
"No? Mitä se sano?" Jack kysyy.
"No mitä luulet, hei vaikka vihaat sitä sen ampumis jutun jälkee joo ihan ymmärrettävää. Nii ei silti tarvii kettuilla sille." Mumisen tolla ja otan viskiä lasiin ja juon sitä.
"Uuuuu...joku on tainnut ihastuuuu." Daniel taas puolestaan ulvoo.
Meitä äijii on siis yhdeksän.
Minä: Jason 25-v
Mun veli: Jack 27-v
Kaksoset: Niklas ja Nikola 24-v
Vanha koulu frendi: Simon 25-v
Sit vaa jotai random tyyppejä jotka tuli messuilla ku tutustuttiin: Daniel 23-v , Eric 26-v, Cole 25-v ja Mike 27-v
Ei tunnettu Jackin Kaa oikeen ketään ku aloitettiin ja sit kaksoset tuli meiänkaa ku no ne on meidän serkkuja. Jack on kaikista vanhin, hän on isoveljeni. Mutta ei aina ajattele ihan loppuun asti. Siksi on ihan hyvä että hänellä on minut.
"No en vitus oo.." Murahdan ja menen tekemään kahvia keittiöön.
"Millon isä tulee?" Kysyin nopeasti ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään.
"Huomenna kolmelta." Jack vastaa ja katsoo tv:stä jotain jalkapalloa.
"Onhan meillä nyt kaikki rahat että ne riittää pomolle?" Nikola kysyy ja ojentaa kauppiaan että tekisin hänellekin kahvia.
"On. Tai niin toivoisin. Ja kukaan ei sitten hiiskukkaan hänestä tai sitten hän ottaa hänet tai jotain muuta. Tiedätte mitä mieltä isä on tytöistä." Sanon napakasti ja ojennan Nikolalle kahvinsa.
"Ja et muka tykkää siitä." Jack hymähti.
ESTÁS LEYENDO
I'm not afraid of you
Acción(Ennen tän alkua tässä on varoituksia.. Sisältää: -rumaa kielenkäyttöä -seksuaalisuutta (ehkä!!) -väkivaltaa -ei sovi herkille tai vainoharhaisille Jos jokin noista on sinulle ahdistavaa tai et muuten vain pidä kyseisitä aiheista, niin ei kannata l...
