I'm not afraid of you

3

Herään kum joku avaa oven, ilmeisesti siis nukahdin...., ja huutaa: "Hei jätkät!! Tää muija va avetää sikeit! Ja se on saanu kaiken irti."

Esitän nukkuvaa, sillä ties mitä tapahtuisi jos nyt avaisin silmäni.

Kuulen askeleita ja sitten miehet juttelevat keskenään.

"Ohhoh.."

"No sanos muuta, eka joka on koskaa saanu meiän sidokset auki."

"Ja myös kaikista rauhallisin. Ihme ettei tuo ole yrittänyt jo paeta tai rikkoa ikkunaa, sehän on niin hyödyllistä."

"Jaa..mitä muuten temme hänen kanssa?"

"Niin, mitä tehdään?"

"Pyydetäänkö lunnaita? Vai..."

"Ei ainakaa tapeta, varma asia, lunnaitahan voisi pyytää. Eikä myöskään leikitä hänellä. Tuostahan voi olla vielä hyötyä."

"Ehei!! Ei ei ei ei, älä edes kuvittele sitä."

"Miksei? Ihan hyvähän se olisi! Sitäpaitsi hän osaa selvitä selkeästi rauhallisesti ja tyylikkäästi. Kuka tietää kuinka hyvä hän on!"

"Mietitään myöhemmin. Laittakaa hänen ruokansa siihen pöydälle niin lähdetään hankkimaan vähän röökii jostai."

Kuulen kun joku kävelee sänkyni viereen lautanen laitetaan siihen siinä vaiheessa minä nousen ja avaan silmäni. Miehet katsovat minua hiukan mitäänsanomattomina.

"Noni, tehä ootte miettiny mun koko elämän jo mun puolesta." Sanon vain kylmän viileiästi ja alan syömään ruokaa mitä minulle tuotiin.

"Tulkaa." Jason sanoo ja he kaikki lähtevät pois, paitsi se ketä ammuin. Tuo mulkoilee minua.

"Kostan vielä sen luodin jotnekin." Tuo sanoo ja lähtee.

Ja mukamas...ei hän minua ammu...ainakin niin luulisin...ähh...ei tällaiata satu normi elämässä!!! Vain saduissa!! Miksi minut piti kidnapata?! Tämä on ihan syvälgä, minulla on ensinnäkin vessahätä ja toiseksewn todella tylsää. Joittenkin mielestä saatan ehkä reagoina aika oudosti, mutta tälläinen minä olen, miksi ihmeessä miettiä tai murehtia liikaa, mailma olisi tylsää ilman mitään jännitystä. Enkä pelkää noita mulkkuja. Saavat vielä katua että ottivat juuei minut mukaan.

Tunnin aikahyppy.

Okei tämä kusi hätä alkaa olla sietämätön!! En kestä kohta enää. Alan paukuttaa ovea ja huutaa: "Heeiii!! Pitäisi päästä vessaan, vai haluutteko siivoo ku kusin alleni tai jotai."

"Joo joo tullaan tullaan!!" Alhalt kuuluu miehen huuto ja pian ovi aukeaa. Tuo nappaa minua kädeatä ja naurhdan.

"Ei minulla ole tästä minnekkään kiire, sitä paitsi jos yrittäisin paeta rankaisistte minua, en pääsiai kovin pitkälle täällä keskellä ei mitään, ilman autoa. En ole niin thmä sentään." Selitän tolle kun tuo taluttaa mua vessaan.

Avaan oven ja olen menossa sisään ja se mies tulee perässäni mutta pysähdyn.

"Saisinko edes vähän yksityisyyttä? Vai pitääkö tulla oikeen risti kuselle?" Kysyn ärsyyntyneenä.

"Ääööhh..." Tuo änkyttää. Tuuppan tuota taakseppäin ja menen vessaan. Teen mitä vessassa nyt yleensäkkin tehdään ja hetken kuluttua tulen pois.

"Kiitos vieraan varaisuudeata." Sanon sarkastiseti ja niian ja lähden takissin huoneelle se mies taluttaen minua.

"Noh iotteko käyttää minua hyväksenme vai pyydättekö lunnaita?" Kysyn kun poppaan sängylle.

"Ja sehän typy ei sinulle kuulu." Tämä samoo, virniatää ja lähtee pois. Jään taas yksim huoneeseen.

Olisi kiva jos joku joskus juttelisi edes minulle täällä kunnolla, eikä miin että minä huutelem heille että halun vessaan.

Tylsyyteni kunniaksi päätän alkaa tutkimaan tämän hetkistä huonettani ihan kunnolla. Katson kaiken mitävain pysryy ja lopulta päädyn katsomaan sängyn alle. Sillä on laatilko. Ota sen ja katson mitä siellä on.

Laatikosta paljastuu hiiltä ja paperia. Hmm...voisin alkaa piirätmään...mutta en paoerilla vaan lattille ja seinille. Ala piirtämään kaiken laista ja kirjoittelemaan. Siinähän se aika sitten kuluukin. Pian ovi avautuu ja sisään astuu Jason.

"Niin?" Kysyn.