pilvi-ihastuksista joita monella on joskus ja toisilla aina.
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
x
niin, niistä pilvistä. oletko sä koskaan ollut ihastunut? jos olet, oletko sä koskaan ollut ihastunut ihmiseen, joka on kymppi siinä missä sä itse olet nolla, ja joka on niin kaunis mutta niin kaukana?
mä olen kuullut sellaisia ihastuksia verrattavan tähtiin, koska tähdethän on tosi kaukaisia ja joidenkin mielestä kauniita, mutta mä kutsun niitä pilvi-ihastuksiksi. pilvet on mun mielestä kiehtovampia kuin tähdet, ja loppujen lopuksi myös tavoittamattomampia. ne vaihtaa kymmenen kertaa muotoaan ja niissä näkee sen minkä haluaa nähdä, ja kaikki muu on oikeastaan oman mielikuvituksen varassa, ja kaiken aikaa ne silti ajelehtii pois, ja sitten ne pitäisi vain unohtaa, vaikka unohtaminen on käytännössä ylitsepääsemättömän vaikeaa. tärkeiden juttujen unohtaminen, meinaan. kyllä mäkin unohtelen asioita: mitä söin kuusi tuntia sitten, miltä se yksi eilinen sijainen näytti, mitä mulle puoli tuntia sitten sanottiin. mutta ne on muutenkin helppoa unohtaa, koska niille ei ole koskaan tullut tietoisesti tuhlattua ajatusta.
mun tähän asti suurimman pilvi-ihastuksen nimi on freia, ja vaikka mä tiedän sen nimen oikeasta skandinaavisesta alkuperästä, mulle tulee siitä mieleen keiju. freiaa on tosi hankala kuvailla koska sanat on liian latteita herättämään kaiken, mitä se edustaa, edes kaksiulotteisesti henkiin. mutta tiivistetysti sanoen se käyttää ääntään niin harvoin että kun sen kerran kuulee, sitä ei voi unohtaa, ja sen meikkaustaidot on paremmat kuin mun isosiskolla. ja luna sentään opiskelee kosmetologiksi tai jotain.
freia on pilvi, ja mä olen vain pieni ja auringosta riippuvainen varjo, joka ei edes pääse irti maasta. siksi tämä kai onkin jopa suurempi tragedia kuin romeo ja julia. varsinkin koska tämän shakespearilainen nimi olisi yksipuolinen varjo ja julia.
