Music, Music... And Love ///Yoonmin/fin///TAUOLLA

5.

Herranlettas... Siis mitäh!?! Mitä on tapahtunut? Tää mun tarina on jo lähestymäs 200 lukukertaa!! Niikun WUT!?!
Mutta siis nöyrimmät kiitokset teille kun jaksatte lukee tätä Rönkkö tekstiä :)

Yoongi

Olin todella kiitollinen, että Jimin antoi numeronsa minulle. Koska no olinhan minä hänelle joku random tuntematon tyyppi. Mutta siltä hän antoi. Tai ehkä hän vain antoi sen siksi, että voitaisiin jatkaa tota työtä koton.

----

Koulupäivä meni hitaasti, koska mietin sitä hattarapäätä. En edes tiiä miksi, mutta ajattelin häntä. Saatan olla vähän oto kun ajattelen henkilöä jonka kanssa puhuin tänään ensimmäistä kertaa. Noohh pikkuvikoja... Tunnilla en oikein pystynyt keskittymään mihinkään niin päätin ottaa kuulokkeet esille ja laittaa spotifysta oman listani ja kuunnella musiikkia. Siin samassa sain idean vaihtaa Jiminin nimen yhteistuedoissa.
Päädyin laittamaan sen "Hattarapää💥" päädyin tuohon nimeen siksi, koska hänen hiuksensa olivat hattara väriset.
(joo oon ny rakastuu "💥" tähän emojiin... Nii päätin tunkee sen tähän... He he...)

----

Lopulta koulun kellot soivat sen merkiksi, että koulu tämän päivän opiskelut on nyt opiskeltu, mutta tosin huomenna kyllä pitäisi taas raahautua takaisin tänne. Koska noh huomenna on vasta tiistai...

Lähdin koululta kävelemään kotiin. Koska en jaksanut survoutua ihan täynnä olevaan bussiin niin koin, että tämä on huomattavasti hiljaisempi ja rauhallisempi tapa mennä kotiin, mutta siis tosiaan hitaampi. Noohh ajatellaan positiivisesti asun tässä aika lähellä ja tämähän on myös halvempikin.

Saavuin kerrostalon eteen ja kaivoin jo valmiiksi avaimet. Aikaisin alaoven ja lähdin kävelemään ihan ylintä kerrosta kohti jossai näitä kerroksia oli se kuusi. Miksi ihmeessä täällä ei voi olla hissiä? Tätä mietin turhankin usein kun menen kotiin. Avasin oman asuntoni oven ja astelin sisälle. Laitoin kenkäni kenkätelineeseen ja lähdin käppäilemään suht pientä asuntoani pitkin olohuoneen suuntaan.

Tosiaan kotini ei ollut iso, mutta minulle juuri hyvän kokoinen. Kodissani oli olkkari ja keittiö samassa joka oli positiivistä tai ainakin minun mielestäni. Sama juttu oli myös vessan ja suihkun kanssa. Ja onneksi minulla on oma huone jossa on sänky, vaatekaappi, piano ja myös jotain hyllyjä. Ja olkkarissa on telkkari, pieni sohva ja "työpisteeni" eli pöytä ja tuoli, jossa teen biittejä yms tämmösii.
(no ny sain tehtyy jopa mini kämpän esittelyn... He he... Ja juuhh en mä mitää keittiöö jaksa sepittää, mut se on semmone perus valkone keittiö jossa on pieni musta pöytä ja tuolit... Noo selitin tän si xD)

Heitin reppuni sohvalle. Läksyjen teko ei kyllä ny kiinnosta. Eine oo kyllä koskaa ennenkään kiinnostanut. He he. Joten päätin mennä tekemään leivän itselleni. Mässyttelin leipää samalla kun katson telkkaria, mutta kun olin saanut syötyä muistin sen projektin ja sen, että pitäisi sopia siitä milloin mentäisiin jatkamaan sen tekemistä. Jännää miten haluan itsekin panostaa tähän ryhmätyöhön. Yleensä en tee mitään eikä minua haitannut tai kiinnostanut, mutta tämä ryhmä työ oli ihan eriasia.

Mietin hetken teenkö ryhmän vai laitanko jokaiselle erikseen viestiä. Se olisi sekavaa jos olisi ryhmä en edes tiedä miksi, mutta se olisi viellä sekavampaa jos laittaisin kaikille erikseen viestiä. Hhmm... Noo jos teen ryhmän. Minullahan kaikkien numerot ovat. Luultavasti. No jos teen sen ryhmän huomenna ellei joku muu ehdi tehdä sitä ennemmin. Ajattelin laittaa kumminkin Jiminille viesti, että hän tietää sen olevan minun numeroni.

569 words

Heissan!
Juuhh... En oo kirjotta U pitkää aikaa... Koskaa inspiraatio on ollu vähä hukassa. Ja täs on ny tapahtunu kaikkee jännää.

Mutta täs ois ny tämmöne tylsä ja lyhyt osa... Ja tönkkö.

Ja oon ajatellu et ku oon saanu tätä vähä pidemmälle nii aloittaisin uuden tarinan. Mitä mieltä te olisitte?

No mutta tää osa oli ny tässä :).

Heippa👋

~Monni_Chan