Mixed-Felix

haaste

Mä nojailin meidän omakotitalon ulkoseinään ja katsoin hieman huvittuneena, kun huppupäinen Declan yritti kääriä itselleen sätkää. Se oli hieman otoksissa, tai oikeastaan ympärikännissä.

"Tuo on jo melko säälittävää touhua", Gabriel tuhahti tupakka suussa ja nappasi Declanin erittäin surkean näköisen särkän käteensä ja alkoi itse käärimään sen loppuun. Mä naurahdin pienesti ja tumppasin tupakkani vieressäni olevaan kuppiin. Mä siirsin katseeni sinitukkaiseen poikaan, joka nyt kääri Declanin sätkää keskittyneenä. Pian se kuitenkin heitti sen kiroten maahan ja mutisi jotain epäselvää. Mä en tiedä johtuko se siitä viinapullosta Gabrielin vieressä vai siitä, että mäkin taisin olla jollain tasolla humalassa, mutta ei nyt kukaan voisi saada selvää tuollasesta möngerryksestä.

Gabriel oli vähän erikoinen tyyppi. Sen vanhemmat, enimmäkseen isä oli uskovainen. Siksi sen nimi varmaan olikin Gabriel, niinkuin se enkeli, joka toimi sanansaattajana. Gabriel itse ei kuitenkaan käyttäydy niin kuin sen pitäisi ja sen vanhemmat olikin monesti menettäny hermonsa poikansa kanssa. Gabriel tuli Alice Springsin lukioon jostain kristillisestä koulusta, josta se potkittiin pihalle. Ilmeisesti sille ei annettu sen syntejä anteeksi. Sitten jostain kumman syystä se ajautui mun ja Declanin seuraan.
Mutta pakko sanoa, että vaikka Gabrielin vanhemmat onkin sellaisia jeesustelijoita, on ne silti ihan helvetin mukavia. Ne oli varmaankin luovuttanut kurinpidon, sillä ne antoi poikansa juhlia ja rellestää ihan kunnolla.

Declanin mä taas olin tuntenut kymmenen vuotta. Me ollaan koettu yhdessä aivan vitusti kaikkea. Me juotiin ekan kerran yhessä, kokeiltiin tupakkaa yhdessä ekaa kertaa, jouduttiin kunnon nyrkkitappeluun yhdessä ja kokeiltiin ties mitä ruohoa ja nappeja yhdessä. Mun mutsi ei juurikaan ole ikinä pitänyt Declanista. Sen mielestä se koko jätkä ja sen perhe oli huonoja ihmisiä. Siinä mä olin samaa mieltä, että sen vanhemmat oli aivan paskoja. Ne oli käytännössä jonkin sortin alkoholisteja ja niistä kyllä myös liikkui kaikennäköisiä juoruja. Ei Declan niistä juoruista niinkään välittänyt. Se eleli vaan omaa elämäänsä.
Mä käännyin taas Declania päin, joka ilmeisesti ei nyt huolinut Gabrielin sätkää itselleen. Se jopa oksensi kerran, joten me todettiin, että sille olis paras, jos me vaan vietäis se kotiin. Mä kaivoin mun puhelimen ja etsin sieltä mun velipuolen numeron. Puhelin tuuttasi muutaman kerran ennen kun mä kuulin väsyneen äänen puhelimen toisessa päässä.

"Roswell älä vaan sano, että sä oot taas humalassa ja tarvitset kyydin?" Se vain vaikeroi. Mä kuulin kun se alkoi kiskoa vaatteita päälleen. Se tunsi mut liiankin hyvin, vaikka oltiin asuttu vasta muutama vuosi saman katon alla. Puhelu kuitenkin loppui kuin seinään. Mä survoin mun puhelimen takkini taskuun ja katselin kulmat kurtussa, kun Gabriel yritti puhdistaa meidän kännisankaria oksennuksesta. Pian ulko-ovi aukesi ja tympeän näköinen poika melkein valkoisilla hiuksilla asteli luoksemme.
Me nostettiin Gabrielin kanssa Declan maasta ja lähdettiin taluttamaan sitä kohti Kain autoa.

"Katsokaa sitten, ettei se sotke mun autoa. Faija vasta puhdisti istuimet viime kerrasta", se tokaisi ja istahti kuskin paikalle. Mä olin oikeastaan melko yllättynyt, että se edes vaivaantui kuskaamaan kolmea juopunuttua teiniä.
Mä autoin pojan takapenkille ja itse istahdin pelkääjänpaikalle.

"Mä oisin arvostanut suuresti, jos sä olisit tullut ihan mun ovelle, etkä soittanut", Kai vain tuhahti ja kaarsi omakotitalon pihasta pois. Kai oli ottanut mut ja äidin todella hyvin vastaan. Kleolla, Kain pikkusiskolla, meni taas jonkin aikaa totutella siihen, että sen isällä oli naisystävä joka nyt asui heillä. Moni ajatteli, että äiti seurusteli Adam Lachlanin kanssa vaan sen vuoksi, että se oli rahoissaan. Mun äitiä pidettiin muutenkin jonkinlaisena onnenonkijana, sillä mun isäkin oli melko varakas, mutta aivan paska pitämään yllä mitään ihmissuhteita.

•••
Mua ei olisi oikein huvittanut nousta aamulla ollenkaan. Mun onneksi oli viikonloppu. Mä päätin raahautua kuitenkin ylös, sillä keittiöstä kuului kolinaa. Mä kävelin puiset portaat alakertaan ja suuntasin suoraan keittiöön. En yhtään ihmetellyt, että Kai ja Kleo jo nahistelivat keittiössä.

"Ette yhtään voisi olla hiljempaa", mutisin kaksikolle.
"Kellokaan ei ole edes paljoa", jatkoin ja istahdin baarijakkaralle. Kleo vilkaisi veljeään pidätellen nauruaan. Mä kurtistin kulmiani tytölle kysyvästi.

"Kello on jo yli neljän. Isä ja sun äiti tulee ihan kohta takaisin kotiin", Kleo tokaisi ja laittoi astioita koneesta takaisin kaappiin. Mä huokaisin ja painauduin keittiötasoa vasten. Äiti oli ollut Adamin kanssa jonkinlaisella lemmenlomalla, joten Kai oli vanhimpana meistä vastuussa, vaikka kyllähän me oltaisiin pärjätty ilman Kaita.

Kai oli juuri sellainen vastuullinen isoveli, mitä mulla ei koskaan ollut. Se ei kyllä näyttänyt hyvää esimerkkiä. Kai potkittiin yliopistossakin pois kokoaikaisen juhlimisen vuoksi. Se oli kuulemma myös ollut tunnilla humalassa. Adam otti asian kuitenkin äidin mielestä ehkä liiankin rennosti. Jos minä olisin tunnilla kännissä, äiti tappaisi minut paljain käsin.
Mä huomasin Kleon kasvoilla ilkikurisen ilmeen. Yksi asia hämmensi kaikkia, jotka tytön tunsi. Aluksi tuosta saattaisi saada todella kiltin ja ystävällisen kuvan, mutta todellisuus oli hieman eri. Kleo oli melko itsepäinen ja suorasanainen. Osasihan se olla myös ystävällinenkin aina välillä.

"Mulla on idea", se sanoi ja löi molemmat kämmenet keittiötasoa vasten ja nojasi niihin. Sitten se katsoi mua ja Kaita kirkkaansinisillä silmillään ja pieni virne naamallaan. Kai katsahti siskoaan kulmat kurtussa ja sitten se katsoi mua naurahtaen.

"Mun mielestä meidän pitäisi kokeilla jotain uutta", tyttö sanoi kulmat koholla. Mä kurtistin kulmiani sillle.

"Mitä sä tarkalleen ottaen tarkoitat?" Kysyin jo hieman kiinnostuneena. Kleo katsahti mua päin ja vilkaisi veljeään kysyvästi.

"Mitä jos me annettaisiin toisillemme tehtävät?" Kleo ehdotti innoissaan. Mä tuijotin sitä todella huvittuneena ja pudistin päätäni.

"Mut voi samantien unohtaa koko tehtävä asiasta", Kai totesi ja lähti keittiöstä kohti yläkertaa. Kleo tuhahti veljelleen ja kääntyi katsomaan mua.

"Aikooko kaikkien pelkäämä Felix Roswell myös jänistää?" Se naurahti ja laittoi kätensä puuskaan.

"Enhän mä ole vielä mistään kieltäytynyt", kohotin tuolle toista kulmaani ja suoristin selkäni. Kleon ilme kirkastui heti.

"Isla Walsh", se vain sanoi. Mä katsahdin tuota kysyvästi. Kyllähän mä tiesin kuka se oli. Se piti yllä koulun pahantytön mainetta, vaikka eihän se mun mielestä anna kovin sellaista kuvaa, vaikka joutuukin tappeluihin silloin tällöin.

"Iske se. Tämän vuoden aikana."

•••
Sanoja: 936

Tämän ensimmäisen luvun tarkoituksena oli esitellä itse Felix sekä tämän porukka. cryingchloe julkaisi oman lukunsa jokin aika sitten, joten suosittelen käydä lukemassa myös sen.

Jos te tänne saakka nyt ehditte niin tein käyttäjälleni twitter tilin (tiedän olen melko säälittävä :D). Sen löytää nimellä @ainoelliot_wp .  Siellä voi tulla juttelemaan mulle ja seurata mitä teen mun elämällä :D

Seuraava luku tulee Chloen käyttäjälle, joten seurailkaapa hänenkin julkaisuja.