Tiedän ettet halua kuunnella...
Pyydät minua muodostamaan lauseita valkoiselle paperille. Se on liian valkoinen, liian täydellinen. En pysty kirjoittamaan kaikkea, en uskalla. Verellä ja arvilla olen kirjoittanut jo kaiken. Paperi ei sitä ymmärrä, sillä ei ole samanlaista arvoa.
Maailma on liian iso, mutta samalla niin pieni. Minä olen pieni, mutta yritän selviytyä. Elämäni on ollut vaikeaa ja muhkurainen tie kuvaa sitä liiankin hyvin. Mikään ei ole helppoa ja toivon vain kuuntelijaa.
Olen kertoja, mutta niin usein toistanut samat sanat ja lauseet. Toistan itseäni, niin useasti etten enää jaksa. Olen kyllästynyt ja uupunut siihen. En jaksa enää puhetta, en sanoja. Haluan, tarvitsen vain kuuntelijan, joka ymmärtää. Kuulee hiljaisuuden ja osaa lukea sitä.
Tyhjyyttä. Kuuntele ja ymmärrä kun huudan, huudan aivan hiljaa. Niin ettei äntäkään kuulu.
YOU ARE READING
Runoja luuhäkistä
PoetryRunoja luuhäkistä on kokoelma lyhyitä melankolisia ja vapaamittaisia runoja, joita olen keksinyt elämän synkkinä aikoina. Seasta löytyy myös kyllä hilpeitäkin runoja. Toivottavasti runoni saavuttavat lukijan, joka pystyy jollain tavalla samaistumaan...
