Lumihiutale | YoonSeok

2. "Min Yoongi"

Hoseokin nk:

Tökin lautasen kouluruokaa väsyneenä. Aamun valinnaisliikunta oli vienyt kaikki voimat minusta. Jos niitä edes viikonloppuna valvomisen jälkeen ei muka oltu jo viety. Että pitikin olla liikuntaa maanantaiaamusin. Noh, onneksi löysin pienen yksinäisen pyöreän pöydän ruokalan nurkasta. Ihmettelin miksei joku äänekäs kaveriporukka ollut valloittanut sitä ennen minua.

Hätkähdin kun joku kuuluvan rivakkaasti läimäytti muovisen tarjottimen omani viereen, niin että lautanen ja aterimiet kilisivät. Taisin ajatella liian aikaisin. Yoongi istahti rennosti viereiselle tuolille aika kauas itse pöydästä. Hymyilin ujosti pojalle joka vain nyökkäsi tervehdyksen.

Jimin ja Taehyung istuivat myös pöydän ääreen. Se oli miltein koomista miten siististi ja varovasti Jimin istui tuolilleen kun Yoongi vain keikkui omassaan ja läpräsi puhelintaan mässyttäen kuuluvasti purkkaansa.

Yoongin tarjottimella lojui puoliksi syöty leipä ja koskematon tyhjä lautanen. Yoongin maailmaa omistava ja uhmaava asenne sai minut hermostuneeksi... Tai ehkä se että poika oli käynyt ajatuksissani monesti sitten lauantain. Tapitin perunamuusia ajatuksissani ja lapoin töhnää hitaasti suuhuni.

"Hei", Jimin sanoi ystävällisesti. Hän katsoi minua ymmärtävästi ja kuin pyytäen anteeksi Yoongin käytöstä.

"Hei", vastasin hiljaa.

"Vittu ku ärsyttää", Yoongi yhtäkkiä murahti ja nosti katseensa puhelimestaan. "Vanhemmat ei jätä enää kämppää mun vastuulle", hän jatkoi potkaisten vastapäätä olevaa tyhjää tuolia.

"Mitä mitä?" Taehyung kysyi järkyttyneenä, lusikka puoli tiessä suuhun.

"Joku valopää oli jättänyt alkoholia mun huoneesee", Yoongi tuhahti kädet puuskassa, hän oli selvästi ärsyyntynyt.

Ruokaa meni väärään kurkkuun kun tajusin että minähän olin jättänyt muovimukin jotain alkoholia Yoongin huoneeseen.

"No saatana", Taehyung yhtyi.

"Rauhoittukaas nyt. Eiks Taen vanhemmat oo pois kahen viikon päästä? Ens bileet vois olla sit siellä", Jimin ehdotti ja Yoongi vain hymähti, vieläkin tuijottaen puhelintaan.

"Tuuks sä?" Yoongi sitten kysyi nostaen katseensa minuun. Taustalla kuului vain kännykästä kuuluva videon epämääräinen pimputus kun epämiellyttävä hiljaisuus pidentyi pöydässä. Nielaisin ruokani ja yskäisin kun kolme katsoivat minua odottaen vastausta.

"Öh... Okei...", sopersin kohottaen epävarmana olkapäitäni.

Pojat nyökkäsivät ja alkoivat keskustelemaan jostain juorusta josta minulla ei ollut mitään tietoa. Huokaisin helpottuneena että minut oli siirretty pois huomion parrasvaloista. Halusin kyllä yhtyä keskusteluun mutta minulla ei ollut mitään hajua mistä he edes puhuivat.

Nousin hetken päästä viemään tarjotintani ja Yoongi tuli perässäni kaataen vesi lasinsa sisällön roskiin ja pikemminkin heittäen käyttämättömät aterimet niille tarkoitetulle paikoille. Jimin ja Taehyung taas seurasivat rellestäjää siististi perässä. Yoongi käveli vähän väliä takaperin vierelläni koulun käytävillä kuin tämä olisi se coolein tempaus koko koulusta. Yrittikö hän tehdä minuun vaikutuksen vai mitä?

Loppu koulupäivä meni ihan kivasti. Olihan minulla vihdoin kavereita keiden kanssa jutella välituntisin. Opin että Yoongi jakoi saman huumorintajun kuin minulla ja Yoongin nauru oli sitten parasta. Minä todellakin taisin olla ihastunut...

Koulu loppui ja kävelin yksin kotia päin kun mikä tahansa muu koulupäivä. Yhtäkkiä kuulin jonkun huutavan nimeäni kauempana ja käännyin. Yoongi juoksi minua kohti.