Hoseokin nk:
Seuraavien kuukausien aikana ehti olla jo ties kuinka monennet bileet ja tuntui siltä että tutustuin joka ikiseen uuteen kasvoon minkä minä Taehyungilla näin. Ehken ollutkaan niin sosiaalisesti avuton, ainakaan parin juoman jälkeen.
Totta puhuen Taen kämppä oli pienempi Yoongin taloon verrattuna ja sijaitsi kaupan lisäksi vielä keskellä ei mitään. Pippalot eivät täten koskaan kasvaneet yhtä suuriksi kuin silloin Yoongilla.
Yhtenä launtai-bileiltana meno oli mennyt vähän käsistä vaikka paikalla oli vain noin kymmenen ihmistä. Suurimpana ongelmana oli itse Taehyung joka onnistui rikkomaan äitinsä rakkaan vaasin ja nyt hän para-aikaa uhkasi lasipullolla televisiota. Minusta tuntuu että tämä johtui siitä että Jimin ei ollut paikalla pitämässä kännikaloja kurissa. Kaiken kukkuraksi Taen äiti lähetti viestin että hän ja Taen isä tulisivat tunnin päästä jo kotiin. Yritimme häätää porukkaa pois ja pian taloon jäi täysin humaltuneet minä, Tae ja Yoongi sekä eräs etäisesti tuttu Jungkook joka halusi auttaa siivouksessa.
"Ööm... Joku harmaa auto ajo pihaa?" huudahdin keittiöstä. Pihalle oli kääntynyt hopeinen auto jonka etuvalot valaisivat hitaasti laskeutuvaa lunta kuin kaksi uhkaavaa valokeilaa.
"Se on Taen vanhemmat!" Yoongi huudahti olohuoneesta. Katsoin kuinka hän säälittävästi yritti käskeä nauravaa Taehyungia menemään ylös nukkumaan. Jungkook oli sulkenut kaikki valot ja pimeässä talossa piti pärjätä puhelimen taskulampulla. En itse pelännyt pimeää mutta Yoongi oli tavallista kireämpi ja tämä kyseinen Jungkook hermostuneesti pysytteli Yoongin ja Taehyungin lähettyvillä. Humaltuneesta Taesta nyt ei tiennyt.
"Vittu, ei tästä tule mitää!" Yoongi tuhahti ja Taehyung nauroi toistellen Yoongin kiroamisia kuin pikkulapsi.
Näin kun Taehyungin vanhemmat astuivat autosta ulos ja lähtivät kävelemään etuovelle. Nopeasti ajateltuna käskin Yoongia ja Jungkookia pukemaan kengät ja takin päälle ja lähdimme takaovesta juuri kun Taen vanhemmat astuivat sisälle.
Ulkona istutin Taen terassille ja puin hänelle takkia, kun itse näytti olevan niin hemmetin avuton. Jungkook katsoi minua säälivästi ja auttoi laittamalla hänelle kenkiä jalkaan.
"Tiiäkkö, sä oot ihan hemmetin söpö", Taehyung sammalsi hänen eteensä kumartuneelle Jungkookille. Jungkook hämmentyneenä lopetti Taen valkoisten kenkien solmimisen ja katsoi Taea räpytellen typertyneenä suklaan silmiään. "Sä oot niin helkutin söpö et mä voisin jopa olla hom-"
"Ja sie oot sata prosenttisesti kännissä", keskeytin hänet, vetäen Taehyungin seisomaan ja raahaten hänet pois portaikolta, jättäen jähmettyneen Jungkookin sinne.
Kävelimme kapealla polulla talon takana olevan metsikön läpi. Taehyung hoiperteli vieressäni ja Jungkook käveli hiljaisena perässä.
"Tota... Mitä me niinku tehää nyt? Ei me uloskaa voida jäädä", Yoongi kysyi ja kohotin tiedottomana olkapäitäni. Sitten Taehyung istahti maahan, keskelle metsäpolkua ja selitti ettei hän jaksanut kävellä.
"Mie asun tossa lähellä eikä mun porukat oo kotona", Jungkook sanoi ja katsahdimme Yoongin kanssa aiemmin hiljaisena pysynyttä vanavedessä kulkevaa poikaa. Hän oli meitä nuorempi ja näytti minusta tutulta. Pojalla oli vaaleanruskeat hiukset, nuoret pienet kasvonpiirteet ja kummassakin korvassa roikkui hopeinen korvarengas.
"Oisit heti sanonu!" huudahdin ystävällisesti ja lähdimme Jungkookin opastuksella pois polulta rivitaloalueelle. Käännyimme rivitalon pihalle ja Jungkook avasi kotinsa oven.
Jungkook oli ainoa joka jaksoi pitää seuraa sekavalle Taehyungille. Minä ja Yoongi istuimme asunnon puu ruokapöydällä tylsistyneenä. Kello varmaan läheni kahta eikä kumpaakaan meistä edes väsyttänyt.
"Mennääks ulos?" Yoongi ehdotti ja nyökkäsin miettimättä asiaa sen enempää.
"Hei, Jeon Jungkook!" huudahdin ja poika hipsutteli olohuoneen sohvalta seisomaan. "Onks siul vara-avaimii tai jottain ku me haluttais mennä lenkille?"
Jungkook hämmentyneenä katsoi meitä ja sitten häkeltyneenä toi eteisestä avaimen joka roikkui mikkihiiri-avaimenperässä. Yoongi nappasi avaimet pojan kädestä ja lähdimme talosta.
Kävelimme talviyön pimeydessä. Hitaasti leijuva lumi ja omakotitalojen jouluvalot tekivät ihan mukavan joulukuisen tunnelman.
"Tunneks sie ees tota Jungkook tyyppiä?" kysyin Yoongilta. "Meinaan vaa et... Mehä ny jätettiin känninen Tae jonku tuntemattoman hoivii."
"Se on kasilla ja on se aika monesti ilmestyny meän bileisiin. Kai joku kaverin kaveri kutsunu tai jotain", Yoongi sanoi ja hymähdin.
Pysähdyimme erään leikkipuiston luo. Yoongi heitti minua lumella ja minä heitin häntä takaisin, aloittaen pienen lumisodan joka päättyi siihen että yritimme kilpaa tunkea lumea toistemme kasvoille. Siinähän Yoongi onnistui kamppaamaan minut ja pesemään kasvoni lumella. Tasapainoni horjui ja kaaduin maahan vetäen Yoongin mukanani. Nauroimme ja päädyimme ihailemaan tähtiä.
Puhuimme pitkään päättömiä joulusta koulumme kusipäihin. Yoongi yhtäkkiä lopetti puhumisen kuin seinään. Käänsin katseeni häneen miettien oliko jokin vinossa. Yoongi vain katsoi minua vienosti hymyillen. Hänen hymynsä oli suloinen ja silmät täynnä ihmettä, kuin olisin taivaan säihkyvin tähti Hän nousi hetken pääästä istumaan ja istuin hänen viereensä. Yoongi hymyillen vilkaisi minua kun istahdin hänen viereensä. Ujona hän nopeasti käänsi katseensa käsiin. En ollut koskaan nähnyt Yoongia niin ujona.
"Onks kaikki hyvin?" kysyin enkä voinut kuin hihittää Yoongin suloiselle hymylle. Yoongi taas katsoi minua silmiin ja tuijottelimme toisiamme. Olinko nukahtanut vai tosissaanko me muka flirttailimme?
Säpsähdin kun Yoongi yhtäkkiä kietoi kätensä tiukasti ympärilleni. Hän nojasi päätään olkapäähäni. Yoongin lämpö pakkasella oli taivaallista ja tunsin punastuvani. Yoongin oli pakko tykätä minusta? Vitsi se teki minut onneliseksi.
"Yoongi", aloitin ja Yoongi mutisi jotain epämääräistä takaisin. "Sillon ku sie törmäsit muhu siun huoneessa sillo niissä siun bileissä-", jatkoin toivoen etten nyt taas pilaisi kaikkea.
"Miks sä nyt siitä puhut?" Yoongi keskeytti minut. Näin silmäni kulmasta kuinka hän nosti päänsä olkapäältäni, tuijottaen minua kuin hämmentynyt kissa. Huomasin myös kuinka lähellä hän minua oli. Tunsin jopa hänen lämpimän hengityksen poskellani.
"Noku... Ku mie olin siellä niin... Saatoin lukea yhen siun sanoituksista", sanoin miettien alkaisiko hän huutamaan.
"Hoseok...", hän aloitti vihaisena. Hän selvästi oli vihainen mutta hän ei huutanut minulle.
"No oliko ihan paska?" hän huokaisi kuin antaen minulle anteeksi. Hän vain kietoi kätensä tiukemmin ympärilleni.
"Ei, ei... Se oli tosi hyvä ja siis", mutisin katsoen kenkiäni. Helvetti kun oli vaikea puhua, varsinkin kun Yoongi oli niin lähellä minua. Olin niin varma että hän katseli itsekkin huuliani. Nielaisin sanani ja epävarmana käänsin päätäni Yoongia päin. En ajatellut ja suljin silmäni. Nojasin päätäni eteenpäin ja annoin hänelle vienon lyhyen suudelman huulille ennen kuin käänsin nopeasti katseeni maahan ja tunsin taas punastuvani. Minua pelotti. Olin ylpeä että sain itseni antamaan suukon hänelle mutta kaduin sitä nopeasti. Voi luoja, mitä minä taas tein!
Hetken päästä kun Yoongi vihdoin prosessoi mitä juuri oli tapahtunut, hän nopeasti päästi minusta irti, tuijotti minua kasvoillaan kauhistunut ja säikähtänyt ilme. Hän nopeasti hypähti seisomaan, tuijotti minua silmät suurina ja pian hän vain otti jalat alleen ja juoksi paikalta pois, jättäen minut yksin tuntemattomalle leikkikentälle.
1000 sanaa
---
Uus luku? Taitaa olla näitä joulun ihmeitä...
YOU ARE READING
Lumihiutale | YoonSeok
Romance"Eks sä huomiota halunnu? Ykski lumihiutale" Hoseok muuttaa uuteen kaupunkiin eikä vaikuta saavan uusia kavereita. Eräänä iltana hän kuitenkin tapaa Yoongin tämän kotibileissä.
