Meidät haettiin keskiyöllä. Meille puettiin leveät kuuransiniset mekot, ja meidän hiuksemme sidottiin palmikoille. Tiesimme mitä oli tapahtumassa, mutta emme voineet uskoa sitä todeksi.
Meidät kuljetettiin pitkässä jonossa salin oville. Olimme kaikki hiirenhiljaa, emme päästäneet inahdustakaan. Kuulin nopeat, pehmeät askeleet ja sydämeni lyönnit.
Tanssisalissa oli hämärää ja seinät olivat täynnä palavia kynttilöitä. Katosta satoi kultaista pölyä ja lunta. Sitä oli joka puolella. Lattia täyttyi lumesta, ja sitä tarttui meidän hiuksiimme ja mekkoihimme.
Salissa tuoksui ihmeiltä ja taikuudelta. Kynttilöiden himmeästi hohtavat valokeilat loivat varjoja meidän kasvoillemme.
Me tanssimme sydämiemme kyllyydestä. Sali oli täynnä toivoa ja kimallusta, ja kaunis musiikki vei meidät mukanaan. Meidän silmämme tuikkivat, ja me kaikki hymyilimme. Pidimme toisiamme käsistä kiinni ja pyörähtelimme pitkin tanssilattiaa.
Tiesimme, että yön päättyessä tämä loppuisi, ja joutuisimme palaamaan takaisin todellisuuteen.
Jokainen voisi kokea Yötanssin vain kerran.
Minä nauroin, nauroin onnesta ja tästä huumaavasta vapauden tunteesta. Minun täytyi nauttia jokaisesta hetkestä ja painaa jokainen pieni yksityiskohta tarkasti mieleeni. Siten voisin myöhemmin elämässäni palata tähän taianomaiseen yöhön.
Mekkoni leveä helma pyörähteli ympärilläni ja tunsin itseni höyhenenkevyeksi. Kermavaahdonvalkoiset kärkitossuni kuljettivat minua ympäri lattiaa.
Tunsin heleän musiikin kehossani, se oli osa minua. Se kietoi minua ympärilleen ja kutsui tanssimaan. Pyörin ympäri ja ympäri, aina uudestaan.
Mutta sitten tunsin tutun pyörryttävän tyhjyyden tunteen palaavan kehooni. Musiikki hiljeni. Me vajosimme lattialle ja suljimme silmämme.
Yötanssi oli päättynyt.
ESTÁS LEYENDO
Kuura - novelleja
Historia Corta"Hän oli eksynyt vuorilla, ja päiviä harhailtuaan löytänyt tiensä Unohdettuun metsään. Niin hänet oli unohdettu. Vain sekunteja eteenpäin siitä, kun hänen paljaat varpaansa astuivat metsän maaperälle, ja kukaan ei enää tuntenut Lilia Laaksoa." Julka...
