On kulunut neljä päivää päivällisestä. Harrystä ei ole kuulunut ja se vähän harmittaa. Äiti on edelleen huolestunut minusta vaikka olen yrittänyt vakuutella hänelle, että en käytä mitään päihteitä. Äiti ei usko minua joten hän päätti ilmoittaa minut johonkin tukiryhmään johon en itse halua mennä. Siellä puhutaan tapahtumista ja ihmisiä vaivaavista asioista ja muuta sen sellaista. Tänää on ensimmäinen käyntini.
Makaan sängyllä vaikka pitäisi valmistautua lähtöön. En halua mennä mihinkään helvetin ryhmään kun mua ei vaivaa mikään! Haluaisin jutella jollekulle tästä, mutta en ole kuullut Liamista aikoihin. Hän suuttui minulle kun niin sanotusti katosin. No oikeastaan mut kidnapattiin ja olin orja mut enhä mä voi muille tommosta tarinaa kertoa. Kaikki pitäis mua iha pöpinä jos yhtäkkiä vaan kerronki et seurustelen mun kidnappaajan kanssa ja et mulla on jonku tapane tukholma syndrooma. Ehkä mun kannattaaki mennä sinne ryhmää. Moni sanois mun tarvitsevan apua. Oon vaan menos väärästä syystä sinne.
"Louis nyt nostat sen persees siitä sängystä ja tuut alas!" Äiti huutaa alhaalta vihaisena ja säpsähdän. Katson kelloa ja huomaan kellon olevan sen verran, että tapaaminen alkaa kohta.
Otan puhelimen, lompakon ja laitan pipon päähän.
Menen löntystellen alas. Laitan kengät jalkaan ja takin päälle. Avaan oven ja huomaan äidin istuvan autossa. Huokaisen, laitan oven kiinni ja menen autoon.
Mun piti aikoja sitte kirjottaa tätä mut se vähä unohtu xd Mitäs tykkäätte uudest kansikuvast?
Words:205
KAMU SEDANG MEMBACA
Hän rakastui orjaan | Larry Stylinson fanfiction, finnish|Valmis!
Fiksi Penggemar"Sä oot nyt mun orja ja mä sun herras". •Sisältää väkivaltaa •Kiroilua •Varmaan myös jotain seksuaalista jne. •Lukeminen omalla vastuulla! En omista kuvia tai gifejä tässä tarinassa (ellen erikseen sano) mutta tarinan omistan! Älä kopio ilman lupaa...