Tähtiklaani yksin tiesi oliko joku kuullut, Liekkitassun kirkunan toivon mukaan, tai ehkä tämä oli hänen loppunsa.
Näkökenttä sumentui kokoajan oppilaan ryömiessää kauemmas muukalaisia, oppilas ei tiennyt mitä he aikoivat, mutta siitä oranssi oppilas oli varma, että he haistoivat hänen pelkotuoksun.
Tähtiklaanin tähden auttakaa joku, oppilas lausui rukouksia tähtiklaanille ryömiessään kauemmas, mutta turhaan kipeä jalka ei kestänyt ottaa painoa.
Äkkiä kolme sumeaa hahmoa kaikkosi näkökentästä ja pensaikosta kuului rapinaa, ei kai lisää muukalaisia oppilas ajatteli ja kellahti kyljelleen sekin teki kipeää.
Seuraavan kerran, kun oppilas muisti jotain hän makasi parantajanpesässä ja hänen mestrinsa tutki hänen kipeää jalkaa.
Harha-Sydän katsoi pahoittelevasti nuorta oppilasta: "et pysty enää koskaan astumaan sillä kunnolla."
Liekkitassu tuijotti tyhjää pesän seinää. Tästä edespäin hän olisi vain taakka klaanille, miksi niiden kirotujen muukalaisten piti lähteä taka-ajoon.
Luultavasti päällikkö itse kyselisi myöhemmin häneltä, nyt hän halusi vain hukkua hetkeksi pimeyteen.
"Pystynkö kumminkin kävelemään?", Liekkitassu kysyi tuijottaen yhä tyhjyyteen.
"Tottakai", Harha-sydän sanoi ja katosi yrttivarastoon hakemaan unikonsiemeniä.
Ne nieltyään oppilas vajosi varjoisiin painajaisiin.
// Lyhyt luku vielä tälle päivälle!
172 words~
BINABASA MO ANG
⭐flame of glow⭐
Fantasy• Kuin hehkuva liekki sydämmesi palaa, vaan roihu vaarallinen, älä anna johtaa sen sydäntäsi harhaan • Tarina on jatkoa edelliselle kirjalleni the last hope on the sunclan. tämä tarina kertoo siis Aamunkajon tyttären tyttärestä nuoresta parantajasta...
