rakkaudesta lajiin

pt. 1

<3

Pitelen käsissäni lääkärin todistusta, jossa lukee elämäni parin seuraavan vuoden liikunta ehdot. Kyseisen lapun mukaan liikunta mahdollisuudet ovat hyvin pienet, se että saan käydä kerran viikossa kävelyllä, kyseinen lenkki ei saa sisältää juoksemista eikä hölkkäämistä. Mikä tietysti on mielestäni tyhmää.

miks hänelle ei käynyt mitään, miksi?

en tiedä, mutta minulle tulisi ensimmäisenä kysymykseen, mikä ihmeen urheilukielto ja varsinkin mistä olen saanut sellaisen. siihen kerron syyn seuraavaksi.

5 kuukautta aiemmin

istumme illallisella koko perheen kanssa, perheeseeni siis kuuluu 18-vuotias siskoni, 16-vuotias isoveljeni sekä minä ja 15-vuotias kaksoisveljeni, ja tietenkin äiti ja isä. "Leslie ja Drew teitä pyydettiin sinne Kanadan turnaukseen. Mitä mieltä olette, haluatteko lähteä?" isäni kysyy pitkän harkinnan jälkeen. vilkaisen sivusilmällä kaksoisveljäni, joka hymyilee innokkaasti. tiedän että hän haluaa lähteä tuonne turnaukseen. "joo, siis mulle on ihan sama. ketkä sinne on kutsuttu?" Drew intoilee vierelläni. nostan vihdoinki katseen ylös lautaseltani. "sinne on kutsuttu; Marcus, Elias, Jamie, Harry, Noel, Austin, Leo, Nathan, Sebastian, Todd, Tyler, Amalie ja tietenkin Leslie ja sinä" isäni luettelee pitkän listan joukkuelaistemme nimiä.

"siis tuleeko Amalie?" kysyn, sillä kun kuulen parhaan ystäväni nimen kokoonpanossa, tottakai olen kiinnostunut. "joo, Amalie on jo hyväksynyt kutsun" isä toteaa katsellessaan iPad:insä näyttöä. Drew'in ilme värähtää kuultuaan Amalien nimen. tietenkin tiedän, että molemmat on korviaan myöten ihastuneita toisiinsa, muttei kumpikaan myönnä sitä, aika idioottimaista. isäni selvästi odottaa vastausta minulta, aiemmin esittämäänsä kysymykseen. "joo, mä lähden" totean ja jatkan ruuan syömistä. "miks niitten joukkue on koko ajan lähdössä jonnekkin turnaukseen?" isoveljeni Aiden kysyy ihmeissään, hän tietää kysymykseensä vastauksen, sillä kyllähän hänenkin joukkueensa matkusti aikoja sitten, mutta Aidenilta kirjaimellisesti loppui motivaatio treenata koko ajan. onhan se totta, treenaamiseen kyllästyy jossain vaiheessa, tiedän sen.

<3

ruokailun jälkeen hyppelehdin portaat ylös ja siitä suoraan omaan huoneeseen. heittäydyn sängylleni, ottaen samalla television kaukosäätimen käteeni yöpöydältäni. oveltani kuuluu koputus, ja samassa huoneeseeni rynnätään sisään. "Drew, sä et vaan voi rynnätä tänne!" raivoa veljelleni, jolle on tapana ryntäillä toisten huoneisiin huonolla hetkellä. puhelimeni näytölle välähtää valo ja kurottaudun ottamaan sitä. Drew sulkee oven ja heittäytyy pienimuotoiselle sohvalleni. "mä en voi lähteä Kanadaan, jos Amalie tulee mukaan" veljeni toteaa tyynesti, mutta näen hänen sisälleen ja hän on selvästikkin hermostunut. avaan minun ja Amalien visti keskustelun, jonne on tullut uusi viesti:

Amalie: "lähetkö sä sinne Kanadaan?"

Amalie: "mulla on paniikki, iskä kerto et sä ja Drew tuutte kans"

Amalie: " mä en voi lähtee jos veljes lähtee, se hirttää mut"

nostan katseeni keskustelusta ja käännän katseeni veljeeni, joka hermostuneena puree kynsiään.

-tiedän se on hyvin ällöttävää-

"eihän se nyt niin paha voi olla, ja sä et voi jäädä pois, sä oot meidän joukkueen paras pelaaja" totean ja ja kirjoitan tämän jälkeen viestin Amalielle.

Leslie: "älä nyt, oothan sä ollu meille monta kertaa, eikä se oo niin paha"

Amalie: "helppo sun on puhuu, sulla ei ees oo tuol joukkueessa ketään joka sais sut syttymään, vai onko?"

"oikeesti Les, susta ei oo mitään apua" Drew tuhahtaa sohvalla ja ottaa yhden sohva tyynyistäni syliinsä, halaten tyynyä. "no Drew, miks sä et sit halua et te etenette teidän suhteen kaa" kysyn suoraan, pidän siitä että ihmisille puhutaan suoraan eikä jaaritella asioita. "en usko, että se on vielä valmis" Drew toteaa. "etkä oo kyllä vielä säkään" hän toteaa. "älä yritä, kaikkihan tietää et Amalie on korviaan myöten ihastunut suhun!" huudahdan. "miten niin mä en olis valmis?" kysyn ja hyökkään veljeni kimppuun. otan toisen sohvatyynyistäni ja alan lyömään häntä sillä. Drew alkaa nauramaan ja huutaa naurunsa seasta: "sä et ole vielä valmis jakamaan mua kenenkään kanssa" "tuo ei oo totta, Drew!" huudan takaisin.

"Les, mä puhun sille!" Drew luovuttaa, lopultakin. "selvä, mä soitan sille, et tulee tänne" totean ja nousen vaivalloisesti Drew'in sylistä. Drew selvästi harkitsee sanovansa vastaan, mutta pysyy hiljaa.

<3

julkastu