rakkaudesta lajiin

pt. 6

reilun kymmenen minuutin päästä oveen koputetaan. Amelia on sulkeutunut kylpyhuoneeseen joten tyydyn kohtalooni avata pojille ovi. oven takana tosiaankin seisoo Andrew ja Nathan, joista selvästi veljeni Andrew on todella ärsyyntynyt.

"Amelia on vielä vessassa, mutta me kuulemma voidaan päättää leffa" totean ja väistän oven edestä jotta pojat mahtuu sisälle. "Drew mä haluan ensi puhua sun kanssa" jatkan.

Nathan ottaa kengät jalastaan ja heittäytyy sohvalle. "te voitte mennä vaikka juttelemaan tonne ulkopuolelle että saatte olla rauhassa" hän totetaa ja ottaa taskustaan puhelimen, jota hän kiinnostuneena jäi katsomaan meidän lähdettyä huoneesta pois. 

"Sä et voi olla Amelille vihainen, vaikka se käyttäyty tosi kusipäisesti tänään" totean heti ensimmäisenä veljeni turhautuneille kasvoille. 

"on parasta olla hyvä selitys" Andrew tuhahtaa selvästi närkästyneenä. 

"mun mielestä sun pitäis auttaa Ameliaa eikä olla sille vihanen, heitä vaikka se kaikki paska mun päälle, mutta Amelian päälle sä et sitä heitä" puhisen. 

"no mistä vitusta on sitten kyse, kun kerta sinäkin heittäydyt tollaseks" 

"no sitä sun pitää kysyä Amelilta, etkä todellakaan oo menossa noin vittuuntuneena kysymään" 

yhtäkkiä Andrew nappaa minut vahvojen käsivarsien väliin ja painaa omaa kehoaan minua vasten. kierrän omat käsivarret veljeni ympärille. 

"gracias por ser mi hermana" Andrew kuiskaa. 

mitään sen enemäpää sanomisia menemme takaisin huoneeseen. Andrew koputtaa hellästi kylpyhuoneen oveen, jossa Amelia on. Hetken päästä ovi aukeaa ja Amelia päästää Andrew'in sisään. 

"no miten meni?" Nathan kysyy kiinnostuneena. 

"no eipä siinä ihan hirveesti asiaa ollu, noilla kahdella saattaa kestää pidempään" 

<3

puolen tunnin jälkeen kylpyhuoneesta astelee leveästi hymyilevät Amelia sekä veljeni.  

"tuo ilme varmaankin meinaa sitä että te saitte sovittua?" Nathan kysyy vierelläni. "te olitte siellä niin pitkään että on ihme jos mitään muuta ei tapahtunu" hän jatkaa virnistellen. 

"no jos kerta kaikki on hyvin niin se leffa voidaan aloittaa, minkä te päätitte leffaksi?"

"Ace Ventura ja luonto kutsuu, vähän komediaa" Nathan julistaa.

<3

seuraavana aamuna kello pärähtää soimaan tasan seitsemältä, mutta näin Bostonilaisena se tuntuu siltä kuin olisi nukkunut kymmeneen - aikaeron mukaan. Amelia viereisessä sängyssä mutisee jotain väsymyksestä.

"meidän pitää olla puolen tunnin päästä aamupalalla", totean ja viskon peiton sängyn jalkopäähän. nousen sängystä ottaen lattialta Adidaksen gollegehousut. vedän housut jalkaan ja menen vessaan.

vessassa pesen kasvoni - haha ja teen muutkin tarpeeni. harjaan hiuksiani hieman parempaan kuntoon ja pistän ne sotkuiselle nutturalle päälaelleni. pesen vielä hampaat ja poistun vessasta.

vaihdan päälleni urheiluliivit, jonka päälle laitan valkoisen t-paidan ja joukkueen vetoketjullisen hupparin - tässä hupparissa on vähemmän sponsoreita - ja vaihdan gollege housut mustiin Adidaksen kolmiraita urheiluhousuihin.

"mennään" Amelia toteaa minulle kun olen sitomassa kenkiä jalkaani.

käytävällä vastaan kävelee Nathan sekä veljeni, he selvästi majoittuvat samassa huoneessa. Amelia syöksähtää veljeni syliin, kun taas minä ja Nathan puolestamme katselemme nolostuneena ympärille.

"huomenta" toivotan ja saan Nathanilta pelkän virnistyksen takaisin.

"heillä saattaa kestää, mennäänkö?" hän kysyy ja tarjoo kättään.

tosiaan Amelia ja Andrew on kiinni toistensa kurkuissa.

"muistakaa ehkäisy, mä en halua tädiksi ihan vielä" totean ja tartun Nathanin käteen, jotta pääsemme aamupalalle. joku huuto tulee peräämme, mutta kiristämme tahtia.

rappusissa vastaan tulee joukkueemme huoltaja - ja Nathanin isä. "siellä olis jo muut aamupalalla, missä Amelia ja Drew on?" hän kysyy.

"ne tulee perässä" Nathan toteaa ja lähdemme kohti puffet-pöytää.

kerään lautaselleni leipää - jonka päälle laitan margariinia, kinkkua, juustoa, salaattia ja kurkkua - otan pienen annoksen vanilija jogurttia ja marjoja, vien lautaset pöytään ja lähden hakemaan omena mehua.

<3

"tunnin päästä lähdetään!" valmentaja huudahtaa kun kaikki poistuu aamupalalta.

"Leslie, käydäänkö kattoo toi kuntosali tuolla alhaalla?" Marcus kysyy. "kaikki muutkin on tulossa, paitsi Amelia ja Drew" hän jatkaa ja virnistää.

"joo, voin mä tulla" totean, sillä en todellakaan halua tietää mitä Amelia ja Drew puuhaavat.

<3

tuntia myöhemmin seison Adidaksen treenikassin kanssa hotellin ala-aulassa. melkein koko joukkue on paikalla - Andrew ja Nathan puuttuvat.

"kehtaatte sitten ilmestyä paikalle", totean ehkä turhankin kova äänisesti kun pojat saapuvat, sillä Drew mulkaisee minua vihaisena.

valmentajamme tekevät vielä varmistus laskun pelaajista ja sen jälkeen siirrymme bussiin, jolla matkustamme jäähallille.

<3

jäähallilla pakkaudumme eilen illalla valmisteltuun pukukoppiin. istahdan paikalleni ja lasken treeni kassin jalkoihin.

"noniin, nyt kun tuolla on noinkin kohtalainen sää, niin mennään vetämään pieni lenkki ja sen jälkeen pientä tasapaino harjoitusta. jonka jälkeen päästään vetämään harkat ennen pelejä" valmentajani John nauvoo.

toppatakin vaihdan tuulitakkiin ja laitan kaulaani tuubi-huivin. hiukset sidon kiinni ponnarille ja vedän käteen ohuet sormikkaat.

<3

lenkkarit painautuvat juoksu radalle tasaisin väliajoin. pian viimeinen kierros tulee täyteen ja pysähdyn tasaamaan hengitystä.

"hienosti Leslie, älä kuluta tässä vaiheessa itseäsi loppuun" toinen valmentajani Dave toteaa.

"en tietenkään" totean ja otan huikan vesipullosta.

pian vierelläni puuskuttaa Andrew jonka viimeinen kierros loppui juuri. "miten vitulla sä oot noin nopee?" hän puuskuttaa. valmentajan ilmeestä näkee pienen ärtymyksen kun Drew kiroilee, hän tosiaankin kiroilee paljon enemmän kuin minä. 

<3