kokonaan mun

01 - isac

Sain koulussa taas muutaman kysyvän katseen kohdistuen mun kaulaan. Tosin se ei ollut mikään yllätys, sain niitä kysyviä katseita lähes jokaisena maanantaina kun palasin koulun penkille. Jokainen viikonloppu kun sattui menemään täysin samalla tavalla. Siitä oli tullut tässä kolmen, neljän kuukauden sisään jopa rutiini. Perjantaina koulun jälkeen käytiin jokainen himassa. Mä kävin yleensä suihkussa, chillasin tunnin tai kaksi mun perheen kanssa, pyysin viikkorahan vaikka periaatteessa en sitä tarvitsisi. Mulla on kyllä käyttötilillä rahaa, mutta pyydän - ja saan jokaisena perjantaina kaksikymppiä lisää nimenomaan ruokaa varten. Mun vanhemmat tietää jo sen, että olen koko viikonlopun poissa kotoa. Yleensä Eemilillä tai sitten ollaan kaikki Anttonin kämpillä.

Kuten jokaisena muunakin viikonloppuna menin perjantaina Anttonin kämpille hieman illemmalla. Suunnilleen kuudelta. Sitä ennen kävin kaupan kautta hakemassa sipsiä, limua sekä alkoholipitoista juotavaa. Tänään oli mun vuoro hakea, ettei jokaisen tarvitse erikseen käydä kaupan kautta. Eikä se ollut mikään ongelma. Mä hain, mä maksoin. Seuraavana viikonloppuna joku muu hakee ja joku muu maksaa. Homma toimi niin, joka oli ihan hyvä. Kaikkien ei tarvinnut erikseen hakea juomiaan. Tai Eemil nyt ei saanut vielä mitään ostettua, se oli alaikäinen, josta syystä Eemilin maksuvuorolla mä kävin hakemassa.

Siinä sitten pikkuhiljaa aloteltiin, välillä mentiin ulos puistoon katsomaan menoja, välillä istuttiin sisällä meidän pienellä porukalla. Ja tiettyinä iltoina se oli vain ja ainoastaan hyvä juttu. Olla omalla porukalla ilman mitään ylimääräistä draamaa. Toki porukan välisiä draamoja sattui todella paljon. Eivät ne kauaa kestäneet, vähintään muutaman minuutin, korkeintaan seuraavaan päivään jolloin sille vain naureskeltiin lähikebabbilassa aamupalalla.

''Oliko kyseessä taas se sama jätkä?'' Jami - mun luokkalainen virnuili mun vierellä hiisaten röökiään nopeasti loppuun tunnin alkaen vain muutaman minuutin päästä.

''Mmh, olin sen luona yötä koko viikonlopun.'' Mä olin kertonut Jamille aika hyvin kaikkea. Se tiesi yleensä missä mentiin ja oli sellainen, jonka kanssa välillä vapaa-ajallakin vietin aikaa. Jami oli välillä meidän kanssa jossain, tuli syömään tai leffaan. Ei jätkä tietenkään ollut osa meidän omaa pientä porukkaa, sillä oltiin niin helvetin tiiviisti yhdessä. Oltu jo kauan. Mutta kaikki hyväksyi Jamin. Ja jos mä oikeessa oon Jami snäppäilee Nannille hyvinkin paljon. Tiedä sitten jos siitä jossain vaiheessa kehittyisi jonkinlainen suhde ja Jamista tulisikin yksi meidän porukkaa.

''Kauanko te olittekaa säätäny jotain omaa?'' se heitti tumpin maahan, talloi sen kengillään ja lähti astelemaan kohti rakennuksen pääovia. Meillä oli seuraavaksi äidinkieltä, helppoa mulle ainakin. Ja niin vissiin kaikille muillekin kun mentiin asioita aika nopeaa tahtia eteenpäin.

''Puolisen vuotta, en mä sitä niin tarkkaa oo laskenut.'' Kyllä mä oikeesti olin aika hyvin perillä kuukausista ja päivistä kauanko ollaan säädetty. Koska se tapahtui ensimmäisen kerran. Sen ensimmäisen kerran jälkeen oli toki muutama viikko väliä. Ei tyyliin edes puhuttu toisillemme. Sit se vaan tapahtui uudelleen, välit parani huomattavasti ja tässä sitä ollaan. Lähes jokaisena viikonloppuna puolenvuoden ajan on tapahtunut jotain. Ei välttämättä seksiä jokaisella kerralla. Välillä jotain muuta, välillä ollaan vaan sammuttu kesken kaiken ja mietitty aamulla, että mitä on tapahtunut.

''Joko oot puhunu Eemilin kanssa? Haluuks se jotain enemmän vai jatkaa tolla friends with benefits jutulla?''

''En oo puhunut. Pelkään et kaikki loppuu samantien siihen kysymykseen'', kohautin rennosti olkiani. Avasin oven Jamille, se kiitti mua ja marssi mun edellä kohti kolmoskerrosta ja oikeaa luokkahuonetta. Tää oli yks asia, josta en ole puhunut muille. Tinja ei tiedä tästä, joka on omistuista. Tinja tietää aina kaikesta, kerron sille aina kaiken. Aina. Soitellaan varmaan miljoona kertaa viikossa toisillemme ja puhutaan puolesta tunnista kolmeen tuntiin jokaisella kerralla. Välillä jauhetaan vaan kirjaimellisesti paskaa ja taas välillä ihan asiaakin. Riippuu niin paljon päivästä mistä jauhetaan ja kuinka kauan. Toisaalta ei silläkään mitään merkitystä ole paljonko puhutaan ja mistä puhutaan. Kunhan puhutaan päivittäin.

''Puhut sitten kun uskallat. Keräät rohkeutta, kyllä se siitä hei'', hän lausui pieni hymy huulillaan ja mä vaan nyökkäsin. Kyllä mä siitä jossain vaiheessa Eemilin kanssa keskustelen. Täytyy vain kerätä rohkeutta ja valita sopiva päivä sille keskustelulle.