kokonaan mun

02 - isac

Makoilin puoliksi Eemilin sylissä selaten instagramin erittäin ihmeellistä maailmaa. Ei sieltä lähes koskaan mitään kovin mielenkiintoista löytynyt, mutta mitä muutakaan tekemistä tässä oli? Eemil katsoi Netflixistä sarjaa jonka olin jo kahteen kertaan nähnyt, joten ei paljoa kiinnostanut. Menisin kuitenkin vahingossa heittämään jotain juonipaljastuksia, kuten muutamaan kertaan aikaisemmin nimenomaan samaisen sarjan parissa. Tää oli tuttu juttu meiltä kahdelta. Toinen katsoo Netflixiä tyytyväisenä, toinen suunnilleen tylsistyy kuoliaaksi.

Toki mä itse valitsin tämän vaihtoehdon kahdesta mahdollisesta. Mä olisin voinut mennä tyttöjen kanssa kaupoille, mutten yksinkertaisesti vain jaksanut. En jaksanut mennä sinne niiden kanssa ja kärsiä erimielisyyksistä. Vaikka mä pidin niistä, mä pidin oikeastaan kaupoissa pyörimisestä, mutta ne ei kunnioittanut mun mielipiteitä. Ei ne kuunnellut mun mielipiteitä. Eikä todellakaan tullut mun kanssa jätkien puolelle ku ehkä kymmeneksi minuutiksi. Jos niinkään pitkäksi aikaa. Ja muijien puolella kierreltiin kolmekymmentä minuuttia per kauppa. Epäreiluako? No totta helvetissä.

''Löytyykö mitään kivaa?'' Eemil keskitti katseensa muhun jakson lopputekstien pyöriessä suurella televisioruudulla. Löytyisikin jotain kivaa. Olisin enemmän kuin tyytyväinen. Oikeastaan olisin tyytyväinen jos tuo nuorempi poika sattuisi painamaan oma-aloitteisesti juuri nyt huulensa omilleni aloittaakseen pienen jumppatuokion.

''Njah, eipä oikeastaan. Mieluummin tapittaisin sun söpöjä kasvoja.'' Kyllä mä niitä tälläkin hetkellä tapitin, mutta ei se ollut sama asia. Olisin mä niitä voinut tapittaa siinä samalla, kun tuo itse katseli aivan johonkin muualle, mutta mitä ideaa siinä olisi? Katsoa jotakuta joka katsoo jonnekin muualle?

''Sä katsot mua kokoajan, Isac.'' Pidin siitä miten Eemil lausui nimeni. Se kuulosti kivalta hänen suustaan. Eikä pelkästään kivalta. Se kuulosti seksikkäältä. Jos ylipäätään se oli mahdollista? En tiedä, kai kaikki on mahdollista kun meistä kahdesta on kysymys.

''Mä katson sun sivuprofiilia, ku sä katot tota'', nyökkäsin television suuntaan. Siis tottakai mäkin olisin voinut sitä katsoa, olisin voinut vain nauttia siitä Eemilin läsnäolosta. Olisin voinut vaan makoilla sen kainalossa, hipsuttaa reittä.

''Eikö mun sivuprofiili miellytä sua?'' virne Eemilin kasvoilla oli hyvinkin tuttu mulle. Se teki sitä kiusatakseen. Se kiusas mua aina kun siihen löysi mahdollisuuden. Joka oli toisaalta ihan söpöäkin. Huonona päivänä kaikkea muuta ku söpöä. Sillon siihen meni hermot ja suutuin. Lähdin suunnilleen kotiin ensimmäisen virneen jälkeen.

''Tottakai miellyttää, mä kattelin tossa sun kaulaakin. Se näyttää myös erittäin kauniilta, saitko kommentteja koulussa?'' Varmasti sai. Mäkin sain. Sain jokaisella kerralla katseita mutta myös niitä kommentteja. Anna tyttöystävälles näkkileipää, ettei sun kaulaa tarvii syödä. Ootko kävellyt pyykkinarua päi? Eikö lattiaa kuulu imuroida?

''Tietenkin sain. Opettajista luokkalaisiin ja kaikkiin siitä väliltä. Koita siinä sitten kuunnella juttua siitä miten mun tyttöystävän pitäis hillitä itteään'', hän puri pienesti huultaan siirtäessään katseensa muhun. Tähän väliin voi varmaan inffota ettei Eemil ole kertonut suunnilleen kellekään homoudestaan. Ketään sen koulussa ei tiedä siitä, sen vanhemmat ei tiedä. Mäki sain tietää muutamaa hetkeä aikaisemmin meidän ensimmäistä kertaa. Ja se tuli aikalailla yllätyksenä. Olin täysin varma etten ikinä tulisi saamaan Eemiliä millään tasolla. Olin varma siitä, ettei sitä jätkät kiinnosta. Pelkästään muijat, joiden ympäröimänä se oli lähes jatkuvasti. Ainakin muiden juttujen perusteella - en mä ite tiennyt miten sillä koulussa tollaset asiat meni, en pahemmin kysellyt. Kertoo jos haluaa.

''En tiennytkään että sulla on oikeen tyttöystävä, kuka tää onnekas on?'' vitsaisin tuolle pieni hymy huulillani. Ehkä mä tietäisin jos sillä oikeesti olisi joku muu mun lisäksi. Mä todellakin toivon että mulle kerrottaisiin siitä, ettei tää homma mennyt pettämiseksi. Vaikka tietenkään ei se mun vika siinä vaiheessa olisi. Ei olisi mun vika jollei mulle kerrota.

''Ei mulla oo sun lisäksi ketään muuta'', Eemil painoi suudelman otsalleni saaden mun pienen hymyn muuttumaan älyttömän leveäksi hammashymyksi. Ei muita mun lisäksi. Hyvä niin.