6 || Istuimme hetken yhdessä ja avaruus katsoi meitä

454 37 7
                                    

Aluksi kaikki on kankeaa, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika

Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.

Aluksi kaikki on kankeaa, koska edellisestä kerrasta on niin pitkä aika. Tunnin kuluttua olen kuitenkin reippaassa nousuhumalassa, minkä johdosta mielialani nousee.

Olen pyörinyt ympäriinsä ja jutellut kaikille kivoille ihmisille. Aaron livahti jossain kohtaa jonnekkin, joten nyt en enää löydä sitä. Ajaudun keittiöön, mutta jään kynnykselle seisomaan.

Ensimmäiseksi näen Irinan, sitten näen Lean. Se hämmentää ja laittaa jostain syystä vituttamaan, mutta paikkaan sen nopeasti. “Irina”, on kaikki mitä osaan sanoa. On naurettavaa, että tuntematon tyttö saa mut tällä tavalla sekaisin. Se on suorastaan inhottavaa. Lea katsoo minuun vähän oudosti. Sen sinisissä silmissä vilkkuu enkä tahdo ottaa selvää, että näenkö harhoja vai en.

“Mää hukkasin Aaronin. Tekee mieli tupakkaa”, paikkailen vieläkin tilannetta. Hienosti menee. “Lealla on viinaa. Haluuks? “, Irina tarjoaa Lean viinaa. Irina on vähän röyhkeä, mutta en ole itse yhtään sitä parempi.

Vaikuttaa ihan hyvältä idealta. Tartun pulloon kiitollisena kädet ihan vähän haparoiden. Alkoholi lämmittää vatsanpohjaa. Kiitän Leaa mahdollisimman neutraalisti, mutta ääneni taitaa sammaltaa vähäsen.

“Voin tulla sun kaa röökille”, Lea sanoo ja yllättää meidät kaikki, itsensäkin. En katso Irinaa silmiin, koska Irina tajuaisi kaiken. Se näkisi kuinka sekaisin olen. “Ok”, on hieno vastaukseni. Käännyn ympäri ja meinaan horjahtaa. Lea seuraa perässäni terassille, mutta sen matka käy vaikeammin kuin omani. Lainaan tutuilta näyttäviä kenkiä.

Lea istuu terassin rappuselle. Minä seuraan perässä. Päässäni pyörii tuhat eri asiaa, mutta en saa niistä kiinni.

Kaivan taskusta askin ja sytkärin. Lea joutuisi polttamaan omasta varastostaan, koska mä en halua tarjota sille. Sytytän tupakkani vähän kömpelösti. Kun Lea kaivaa rintaliiveistään jotain, minä joudun kääntämään katseeni maahan. Tiedän kyllä, että jotku tytöt säilyttää siellä tavaraa, mutta silti. Ei tolla tavalla pitäisi.

Pian ilma tuoksuu mansikalta. Revin katseeni takaisin Leaan. Se puhaltaa höyryä ulos silmät kiinni, leuka vähän pystyssä. Vitun sähkötupakka. Jokin sen ulkonäössä kiehtoo, mutta laitan sen humalan piikkiin. Vaikka se ei hymyile, kaikesta näkee että se on hyvällä päällä. En ole ikinä ennen nähnyt, että joku nauttisi sähkötupakasta noin paljon. Se varmaan esittää.

Kun se avaa silmänsä, tajuan että se ei esitä. Sen siniset silmät välkkyy ja minä unohdan miten toimitaan. Näen varmaan omiani. Imen kiireellä tupakastani, kun se katsoo minuun. Vedän suosiolla kaiken keuhkoihin asti.

“Sä oot tosi ujo”, Lea sanoo. Se on typerintä, mitä olen ikinä kuullut. En ole ujo, vain vähän varautunut. “Tuskin”, naurahdan vähän kuivasti. Ujot ihmiset on herkkiä ja minussa ei ole mitään herkkää. Kyllä Lean pitäisi se tajuta.

“Ootko sä Aaronin kaa?”, tyttö kysyy vähän ajan päästä. En todellakaan. Ei minusta sellaiseen ole. Puhuuko se aina näin hölmöjä? “En”. Lea katsoo rystysiään ja sitten minua. Ele ei oikein sovi sille.

Tahtoisin kysyä, että seurusteleeko se Vilin kanssa. Humalasta huolimatta mulla ei ole siihen pokkaa. Lea puhaltaa renkaita ja nauraa. Sisältä kuuluu huutoa ja musiikkia, jonka tahtiin se polkee jalkojaan.

“Noora, sä oot yks vitun iso mysteeri”, Lea hekottaa vähän ääni puuroutuen. Nappaan pullon Lean selän takaa ja juon. Nauran mukana, vaikka ei pitäisi.

__________________________________

Heeey! Kiitti että luit, laitahan kommenttia jne. Sitä tarvitaan - KRISTIINA

R-A-K-A-SWhere stories live. Discover now