Kun vanha koti menee, Lea löytää uuden kodin Noorasta.
✨
Kesken tuntia joku uusi tyttö avaa oven ja rynnii sisään. Hänellä on vaaleat kiharretut hiukset ja sellainen ylileveä hymy, että en haluaisi tarkemmin katsoa sitä. Opettaja katsoo uutta tyttöä...
Ups! Ten obraz nie jest zgodny z naszymi wytycznymi. Aby kontynuować, spróbuj go usunąć lub użyć innego.
Mä en tiedä, miksi mä olen vieläkin tässä Nooran kanssa. Me ollaan istuttu ainakin kaksi tuntia ulkona. Me ollaan juteltu niitä näitä, tai lähinnä mä oon jutellut. Noora on aika hiljainen. Aluksi mä sanoin, että se on ujo, mutta se ei ole totta. Normaalisti mä pitäisin sellaisia ihmisiä tylsänä, mutta jokin Noorassa pistää mun pään pyörälle.
Perjantai on varmasti vaihtunut jo lauantaihin. Nooran silmät on yhtä tummat kuin musta taivas.
Mä tahdon suudella Nooraa, mutta se varmaan tappaisi mut.
Säpsähdän, kun ovi avautuu ryminällä. Me molemmat käännytään katsomaan. Joku jätkä hoipertelee pari askelta meidän suuntaan, sitten se jää siihen. Se pitelee toisessa kädessään lasipulloa. Irina tulee sen perässä tosi vihaisena.
"Se löi Aaronia", Irina sanoo ja katsoo meitä kaikkia. Se näyttää siltä, että itkee kohta. Ennen kuin ehdin tajuta mitään, Noora nousee seisomaan, syöksyy eteenpäin ja tuuppaa poikaa. "Nyt sää jumalauta lähdet!".
Poika mutisee jotain, tuuppaa takaisin Nooraa. Voi vittu, tästä se alkaa, on kaikki mitä saan ajatuksistani selvää. Otan terassin seinämyksestä kiinni ja kampean itseni ylös. Mikään ei ole enää rauhallista.
Irina katoaa eteiseen. Ovi jää auki. "Kaikki lähtee nyt kotiin!", Irina kiljuu musiikin yli. Sieltä suunnalta kuuluu paljon kiroilua.
Noora lyö ensimmäisenä. Se on varmasti tapellut ennenkin, koska se humalasta huolimatta osuu hyvin. Poikaa selvästi sattuu, sillä sen käsi hakeutuu kasvoille. Noora tarraa pojan huppariin kiinni. Mä en ehdi tekemään mitään, kun kuuluu räsähdys. Lasipullon kaula on pojan kädessä, loput tippuu sirpaleina Nooran olalta. Aika jähmettyy.
Noora parahtaa jotain, ja sitten ne alkaa toden teolla tappelemaan.
Muutama ihminen tulee sisältä. Ne katsoo meitä kolmea hölmistyneenä. "Menkää nyt", mä parahdan. Mä en tahdo, että tästä tulee joku juttu. Mä tahdon, että ne lähtee. Niin ne tekeekin. Mä yritän tarttua Nooraa paidasta.
Kun ne kaksi sitten keskeyttää nujakointinsa, mä tiedän että tämä on jo juttu. Niin turpaan saaneelta se poika näyttää.
Poika katsoo meitä hetken, sitten se livahtaa ohitsemme. "Soitan poliisille!", se huutaa ennen kuin se katoaa talon taakse. Mä olen ihan vitun hämmentynyt, en ymmärrä mitä äsken tapahtui.
"Irrota", Noora sanoo ja mä tajuan, että pidän vieläkin sen paidasta kiinni. Päästän heti irti. Kun mä katson Nooraa kunnolla, mä en kykene edes häpeämään.
Nooran suupieli ja silmänurkka on ottanut osumaa, mutta muuten se näyttää ehjältä. Se on kaunis jopa vihaisena. Mä katson liian kauan.
"Pitää mennä sisälle", Noora sanoo. Oksettaa, mutta nyökkään. Tässä tilassa tekisin mitä tahansa se käskee.
Eteisessä ihmiset tekee lähtöään. Irina hätistelee niitä. "Aaron on vessassa. Se paikkailee kasvojaan", se kertoo meille ja katsoo Noora vähän huolestuneena. Joku kaatuu laittaessaan kenkiään, joten Irina keskittyy taas hoputtamaan.
Vessan ovella Noora katsoo mua suoraan silmiin. "Sun ei tartte tulla", se sanoo. Tyttö näyttää siltä, että vetäisi muakin kohta turpaan.
Hetken mä harkitsen lähtemistä, koska mä en yleensä sekaannu näihin asioihin. Mikään ei ole mulle ikinä vakavaa. Katson vielä kerran Nooraa, ennen kuin teen päätökseni.
Tällä kertaa mä en lähde. Avaan vessan oven, eikä näky ole kaunis. Aaron makaa lattialla mytyssä ja mä panikoin. Se näyttää ihan kuolleelta.
"Vitun Aaron, mitä vittua?", Noora kiroaa ja kyykistyy Aaronin eteen. "AARON SAATANA!", Noora karjuu pojan korvaan, mutta vastausta ei kuulu. Aaron liikahtaa vähän, eli se on ainakin elossa.
Mulla huippaa päässä tosi paljon. Otan seinästä tukea.
Mä olen ohikiitävän ajan tosi helpottunut, kunnes Noora kääntää Aaronin kyljelleen, sillä tavalla että sen kasvot näkyy. Mä en ole ikinä nähnyt näin paljon verta tai oksennusta.
Seinän tuki ei enää riitä. Valun seinää pisin lattialle istumaan.
Poika pitää sinnikkäästi silmänsä kiinni, vaikka Noora tuuppii sitä kylkeen. Ehkä se on tukehtunut omaan oksennukseensa.
Mun silmissä sumenee. On mun vuoroni oksentaa. Nestettä vaan tulee ja tulee. Se polttaa ja repii kurkkuani. Mä tiedän, että multa lähtee nyt taju, mutta mä en sano mitään.
Mä en ehdi edes sulkea silmiäni etukäteen. Kaikki menee.
...
Räpyttelen silmäni auki. Kaikki on sumeaa, näen vaan vastapäisen seinän. Mitä?
Kun mun kuulo palaa, mä kuulen ensimmäisenä Nooran äänen. Se kuulostaa tosi vihaiselta.
Helpottaa, kun kuulen Aaronin äänen. Aaron puhuu myös vihaiseen sävyyn. Sen sanoista mä saan kaikkein vähiten selvää.
Kolmantena tulee Irinan ääni: "Kusessa ollaan. Ette pääse kotiin, ette. Hyvä etten soittanu lanssia, saatanan puliukot".
Mä kampean itseni istumaan. Tahrin käteni omaan oksennukseeni.
Kun Noora huomaa mut, se istuu lattialle mun viereen. Sen kasvot on sumussa. "Hyvä, että heräsit", se sanoo ja mä painan pääni sen reidelle. Sen käsi ajautuu mun hiuksiin.
Kaikki menee uudestaan, tällä kertaa vaan vähän rauhallisemmin.
