Kun vanha koti menee, Lea löytää uuden kodin Noorasta.
✨
Kesken tuntia joku uusi tyttö avaa oven ja rynnii sisään. Hänellä on vaaleat kiharretut hiukset ja sellainen ylileveä hymy, että en haluaisi tarkemmin katsoa sitä. Opettaja katsoo uutta tyttöä...
¡Ay! Esta imagen no sigue nuestras pautas de contenido. Para continuar la publicación, intente quitarla o subir otra.
Aamulla lähden kouluun vähin äänin. Puen vaatteet, harjaan hiukseni taakse ponnarille ja se siitä.
Ulkona on kevätpäivä, mutta taivas on epäilyttävän pilvinen. Maanantait on perseestä. Laitan Aaronille viestiä, että voisiko se koukata tämän kautta.
Aaron: En ehri, sori mate
Minä: Ok.
Sytytän tupakan ja lähden kävelemään, turha olisi ulista. Jossain kohtaa loppumatkaa alkaa sataa. Kun pääsen vihdoin koululle, olen litimärkä.
Kävelen suoraan sisään äidinkielen luokkaan, valitsen Irinan viereltä paikkani ja käyn siihen istumaan. "Vitun sade", Irina tuhahtaa tervehdykseksi. Kun katson Irinaa, hänen kasvoillaan on hymyntapainen. Katse on märillä kasvoillani ja vaatteillani. "Niin", vastaan hänelle hymyilemättä. Irina ja minä ollaan erinomainen parivaljakko, koska meillä on toimiva järjestelmä. Siihen järjestelmään kuuluu esimerkiksi se, että ei saa udella toisen asioista. Irina sai vittuilla minulle ja minä sain siitä sopivan kylmää seuraa. Loput ihmiset valuvat luokkaan. "Mites Kasperi?", kysyn Irinalta. "Siinähän se, mitäs Kasperi nyt yleensä". Se on luultavasti hyvä vastaus. Niillä kahdella meni miten meni. "Tunti alkaa", opettaja toteaa luokan edestä. Opettaja oli vanha mies, josta kukaan ei liiemmin pitänyt.
Kesken tuntia joku uusi tyttö avaa oven ja rynnii sisään. Hänellä on vaaleat kiharretut hiukset ja sellainen ylileveä hymy, että en haluaisi tarkemmin katsoa sitä. Opettaja katsoo uutta tyttöä päästä varpaisiin: "Jaa, mikäs teidän nimenne on? ".
"Lea Bergvall".
Tyttö on siis vähintään suomen ruotsalainen. Yleensä ei täällä sen taustaisia ollut, tuskin tunsin ainuttakaan lähipiiristä. Mistähän sekin eksynyt tänne. "Vai niin. Joku uusi olet. Onko tämä sinun kurssisi? Mene nyt siitä jonnekkin istumaan", opettaja murahtaa ja rupeaa sähläämään jotain koneellansa. Tyttö istuu luokan eteen jonkun pojan viereen, jonka nimeä en muista. Käännän katseeni Irinaan.
Irina virnistää: "Njaa. Vähä o eri maat ku muut tytöt täällä". Irina ilmiselvästi vihjaili jotain, mutta päätän jättää sen huomiotta. Jos se olisi joku muu kuin Irina joka puhuisi noin, varmasti löisin. Mulkaisen vielä kerran Irinaa ja sitten käännän katseeni kirjaan. "Vaan enhän minä mitään", puhisen.
Tunnin jälkeen jäämme norkoilemaan penkille. Kukaan kolmosluokkalainen ei ollut siinä nyt, joten siitäkään ei tarvitse huolehtia. Kaivan taskusta puhelimeni ja Irina teke samoin. Hiljaisuudessa selaan Instagramia, nojaan päätäni seinään ja melkein nukun.
"Maa kutsuu Koskista ja Rajalaa!", joku huutaa edestäni. Rajalan kohdalla käännän katseeni. Vitun Aaron, sanonpahan vaan.
Poika änkesi väliimme: "Keskellä koulua nukutaan saatana, ihme peliä". Se kuulosti naurettavalta Aaronin suusta, koska Aaron oli meistä huonoin koulussa. Irina nauroi, mikä tarttui vähän minuunkin. Kolmestaan hihittelimme siinä kuin mitkäkin kakarat.
"Muuten, serkku tuli Helsingistä tänne. Siksi en sua ehtiny heittämään, Noora. Oot muuten ihan märkä", Aaron sanoi. Poika katsoi minuun, minä katsoin pois. "Semmonen vaalea", hän totesi vielä perään. Irina ei vastannut mitään, koska oli omissa maailmoissaan, tekstasi kai Kasperille.
"Niin, näin sen", myönsin. Mitäs vittua siitä pitäisi ajatella? "Mitäs tänään?", vaihdan aihetta vähän vaivaantuneena. Parempi olisi, kun en miettisi koko asiaa.
_________________________________ Lukujen nimet tulee laulujen sanoista tai nimistä, näin btw. Siksi ne on vähän hassuja. Jätä kommenttia ja ehdotuksia, jos huvittaa <3 - KRISTIINA
