Obsessive

1. kirje

WinWin

Olin saanut määräaikaisen työpaikan pienestä kiinalaisesta ravintolasta hieman ulkona Seoulin ydinkeskustasta. Paikka oli hieman ränsistynyt, ja hanat tiputtivat vettä, eikä paikan omistajaa se oikeastaan kiinnostanut.

Olin halunnut kiinalaiseen ravintolaan töihin koska osasin kiinaa, se oli äidinkieleni. Olin syntynyt Kiinassa, ja koko muu perheeni asui siellä. Minä olin muuttanut noin neljä vuotta sitten Koreaan opiskelemaan, vaikka äitini oli kuinka vastustellut.

Tämä oli ensimmäinen työpaikkani lukiosta valmistautumisen jälkeen. Ei täältä mitään parasta palkkaa saanut, mutta oli tämäkin jotain.

Niinpä tänään, kuten tavallista, olin pitämässä yksin ravintolan iltavuoroa. Ulkona satoi kaatamalla, mistä johtui ettei täällä ollut käynyt oikein ketään kello seitsämän jälkeen. Näinä hetkinä olisi toivonut työkaveria yhtäaikaa töihin, mutta pari työkaveriani olivat kipeänä ja pari muuta pitivät ainoastaan iltapäiviä lukiotuntejensa jälkeen.

Olin hieman väsynyt ja kellokin alkoi lähestyä kymmentä illalla. Nojasin tiskiin, ravintolassa ei ollut ketään. Silmäni alkoivat väkisin painua kiinni... Silloin oven avautuminen palautti minut takaisin tähän todellisuuteen, ja tutut kasvot ilmestyivät näkökenttääni. Nousin ripeästi seisomaan hieman nolostuneena.

"Taeil! Mitä teet täällä tähän aikaan?" Kysyin uteliaisuuttani vanhemmalta ystävältäni, joka käveli hymyillen tiskin luo, hymyillen siitäkin huolimatta että hän oli kastunut sateessa. Hänellä oli harmaa puku päällä ja hieman ylikasvaneet tummanvaaleat hiukset, jotka roikkuivat söpösti silmillä.

"Tulin katsomaan miten sulla menee" Taeil pörrötti hiuksiani mikä sai minut älähtämään ärsyyntyneesti, ja haromaan hiuksiani järkevämpään asentoon.

"Niinkö? Ei sun olis tarvinnut..." mutisin vaivaantuneesti. Taeil kävi täällä aika usein.

"Olin muutenkin tulossa iltakokouksesta ja päätin tulla matkalla hakemaan ruokaa" Taeil naurahti ja ojensi tasarahan minulle tiskin yli, ja seuraavaksi tippiä.

"Oh... kiitos Taeil." Hymyilin Taeilille ja pistin rahat kassaan.

"Syöthän mun kanssa? Voin tarjota... " Taeil nojaantui hieman lähemmäs tiskin yli ja nyökkäsin nopeasti.

Taeil oli ollut sijaisena koulussani pari vuotta sitten. Minusta ja Taeilista oli tullut ystävät sitä kautta.

Haimme ruokaa tiskistä ja aloimme kertomaan kuulumisia syödessämme. Paikkaan ei tullut muita asiakkaita koko aikana.

Taeil alkoi kertoa juttuja hänen nykyisestä työpaikastaan. Kuuntelin samalla kun katsoin ravintolan isoista ikkunoista ulos. Ulkona oli jo pimeää ja vain katulamput ja eriväriset valokyltit valaisivat katua. Sade ropisi ikkunaa vasten ja katu tulvi vedestä. Kuvittelin miten vesi pyyhkisi kaiken alleen, koko Seoulin.

Säpsähdin huomatessani jonkun seisovan paikallaan vähän matkan päässä, katulampun juuressa. Täysin liikahtamatta tuossa kaatosateessa. Ilmeisesti kasvot tänne päin. Hänellä oli musta sadetakki ja huppu päässä niin, ettei hänen kasvojaan pystynyt millään erottamaan. Tuntui silti että hän katsoisi suoraan meihin. Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin ja kiskaisin pääni takaisin Taeiliin päin.

Päätin olla huomauttamatta tästä oudosta hahmosta Taeilille ja jatkoin syömistä. Liian pian Taeilin piti kuitenkin lähteä. Hän antoi vielä lisää tippiä vaikka kuinka pistin vastaan. Ei hänen olisi tarvinnut. Hän oli liian mukava joka kerta.

Heti kun Taeil sulki ravintolan oven takanaan, ryntäsin ikkunan luo tarkistamaan, ettei siellä enää ollut ketään. Onnekseni ei. Huokaisin helpotuksesta. Ehkä se oli ollut vain mielikuvitukseni tuotetta, tai jotain.

Menin kirjaamaan itseni ulos työvuoroni loputtua. Kun palasin takaisin ravintolan puolelle, huomasin tiskin päällä lapun, mikä ei varmasti ollut siinä aiemmin. Vilkaisin nopeasti ympärilleni jo hämärässä ravintolassa. Ei ketään tietenkään, tilanne oli omalla tavallaan huvittava. Epäröiden otin lapun käteeni. Se oli tyhjä. Käänsin lapun ympäri. Sen toisella puolella oli käsinkirjoitettu viesti.

"Älä hengaa sen miehen kanssa. Se ei ole hyväksi sinulle, rakas"

Sydämmeni jätti lyönnin välistä. Mitä? Olin varma että tällä tarkoitettiin Taeilia. Mutta miksi?
Olin erittäin hämmentynyt lapusta, ja päätin vain pistää sen taskuun tuhahtaen, ja lähteä kotiin. En halunnut ylireagoida, olin väsynyt ja kaipasin sänkyäni hetki hetkeltä enemmän.

Joku varmaan vain pilaili kanssani.

**
hei kaikki, ihanaa jos eksyit tänne<3 ois ihanaa kuulla mitä pidit tästä ekasta luvusta!