Säätöä Vaiko Tosi Rakkautta? ✔️

2. Neljäs vuosi

Skip kolme vuotta...

Olen juuri aloittanut neljännen vuoden Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa ja tämä vuosi menee kolmivelhoturnajaisten parissa. Harry valittiin turnajaisiin kilpailijaksi ja se kuka hänet oli ilmoittanut mukaan on täysi mysteeri.
Kolmivelhoturnajaisiin kuuluu tanssiaiset ja linnassa on hirveä sekamelska tanssipareista.
Hermionella on tanssipari, mutta Ron ja Harry eivät ole saaneet paria, tuskin he ovat edes yrittäneet...
Itselläni on pari ja ette ikinä arvaa ketä...
Draco Malfoy pyysi minua parikseen!

Tanssiaisissa...

Kävelen portaita alas, joiden alapäässä Draco seisoo ja odottaa minua. Hän katsoo minua hymyillen, hymyilen tuolle ja kävelen hänen luokseen, jonka jälkeen menemme suureen saliin.
Ensimmäinen tanssi, eli "päätanssi" on nyt tanssittu ja seison Dracon vieressä ja juttelemme hänen kanssaan kaikesta turhasta.
Hermione ja Viktor Krum kävelevät luoksemme, alan juttelemaan Hermionen kanssa.
Kun Hermionen ja Krum lähtevät hakemaan juotava, Harry ja Ron tulee Dracon ja minun luokse, ihme kyllä...sillä, kun he kuulivat ketä on parini tanssiaisissa, he suuttuivat ja pitivät sellaisen saarnan siitä, että minun pitäisi pysyä kaukana Malfoyn pojasta.
Loppujen lopuksi he vain kysyivät lähdenkö Rohkelikon tuvan oleskeluhuoneelle heidän kanssaan, mutta ilmoitin, että jäisin vielä Dracon kanssa ja niin Ron ja Harry lähtivät pois suuresta salista.
Kun hitaat alkavat myöhöisillasta, tansseissa ei ole enää paljoa oppilaita. Jostain syystä olemme Dracon kanssa vielä hitaiden aikaan suuressa salissa.
Ja kun ensimmäinen hitaiden biisi alkaa soimaan, Draco pyytää minua tanssimaan kanssaan.
Tottakai minä suostun, kun koulun kuumin (ainakin minun mielestä kuumin) poika pyytää minua tanssimaan hitaita kanssaan.

. . .

Kävelen Tylypahkan käytävillä yksikseni kohti Rohkelikon tornia, kun joku tarttuu kädestäni kiinni ja vetää minut tyhjään luokkahuoneeseen.
Samainen henkilö työntää minut seinää vasten ja lopulta olen hänen ja seinän välissä jumissa.
Draco painaa huulensa omilleni, nostan käteni hänen niskan taakseen.
Hetken kuluttua Draco irtautuu suudelmasta ja astuu vähän kauemmas minusta.
Vedän hänet uudestaan itseeni kiinni ja painan huulemme yheen.
Hetken päästä Draco lähtee luokkahuoneesta jättäen minut yksin, varmaankin suurta salia kohti, sillä siellä on tällä hetkellä ruokailu menossa.
Painan pääni seinään, jonka jälkeen itsekkin lähden luokkahuoneesta.
Samalla kun kävelen kohti suurta salia mietin, että mitä Dracon ja minun välillä oikein on. Me emme seurustele, mutta kai meillä jotain säätöä on.
No en ehdi miettiä asiaa sen enempää, sillä tulen suuren salin oven luokse.
Kävelen Rohkelikon tuvan pitkän pöydän ääreen ja istahdan paikalleni Harryn, Hermionen ja Ronin luokse.
Vilkaisen vielä nopeasti Dracoa, jonka jälkeen alan syömään ja juttelemaan Ronin, Harryn, Hermionen ja Ginnyn kanssa.

. . .

Olemme juuri saapunut Tylypahkan juna-asemalle, palataksemme kotiin taas kesäksi.
Seison junanraiteiden yläpuolella olella sillalla ja juttelen Hermionen kanssa niitä näitä.
Hermionen katsoo olkapääni yli ja alkaa hymyillä, katson häntä ihmeissäni, enkä ehdi katsoa taakseni, kunnes joku kietoo kätensä ympärilleni ja suutelee niskaani.
Naurahdan hieman ja käännyn hymyillen Dracon käsien ympäröimänä häntä kohti ja vuorostaan minä suutelen häntä (en tosin niskaan, vaan ihan huulille).
Irtaudumme suudelmasta hymyillen ja Hermione kävelee ohitsemme ja taputtaa Dracoa olalle tietäväinen hymy huulillaan, Draco katsoo Hermionea vähän ihmeissään ja sitten kääntää katseensa takaisin minuun.
Hermione kävelee alas sillalta Harryn ja Ronin luokse, jotka seisovat junan vieressä ja katsovat minua ja Draco ette-ole-tosissanne ilmeellä.
Juna on lähtemässä, joten kävelemme Dracon kanssa alas sillalta.
Halaamme ja sanomme heipat, sitten vielä suutelemme Dracon kanssa, jonka jäljeen Draco lähtee kävelemään junan ovesta sisälle junaan.
Minä kävelen Hermionen, Ronin ja Harryn luokse.
Harry ja Ron katsovat minua hetken ärsyyntyneinä, kunnes Hermione lyö Ronia käteen sen merkiksi, että riittää jo.
Ja niin kävelemme nelistään junaan ja etsimme tyhjän vaunuhytin, jonne istuudumme.

. . .

Noniin tässä ois toinen osa!
Toivottavasti tykkäsitte🌹