Säätöä Vaiko Tosi Rakkautta? ✔️

4. Seitsemäs Vuosi

Tosiaan nyt käyn Tylypahkan noitien ja velhojen koulun seitsemännettä vuotta.

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea, Albus on kuollut, Severuksesta on tullut Tylypahkan noitien ja velhojen koulun rehtori ja minä, Ron, Hermione ja Harry olemme etsineet hirnyrkkejä tuhotaksemme pimeyden Lordin, Voldemortin.
Ja jos joku miettii minun ja Dracon välejä, emme ole yhdessä, mutta on meillä säätöä ja ei meitä pelkiksi ystäviksi voi kutsua.

Olemme Malfoyn kartanolla, Ron ja Harry ovat jossain päin kartanoa, tyrmissä lukkojen takana, Hermione huutaa maassa kivusta, koska Bellatrix Lestrange kirjoittaa hänen käteensä veitsellä jotakin, en näe mitä, sillä vartijat pitävät minua niin tiukasti seinää vasten, etten voi auttaa ystävääni.
Vihdoin Bellatrix päästää Hermionen, joka jää vain makaamaan selälleen maahan, Bellatrix kävelee luokseni ja työntää minut tiukemmin seinää vasten, en pääse liikkumaan mihinkään suuntaan, hän pitää minua liian kovin seinää vasten, mutta tällä hetkellä en pysty miettimään mitään muuta, kuin sitä miksei Draco tee elettäkään auttaakseen.
Kun Bellatrix Lestrange laittaa veitsensä leukani alle, katson Dracoa suoraan silmiin erittäin murhaavasti ja näytän hänelle keskisormea.
Katson Bellatrixia silmiin ja tartun hänen ranteestaan kiinni, käännän meidät niin, että Bellatrix on selkä seinää vasten ja otan veitsen hänen kädestään ja lyön sen seinään , että veitsi jää siihen.
Juuri, kun olen menossa auttamaan Hermionea, vartijat ottavat minusta kiinni ja vievät tyrmiin Ronin ja Harryn seuraksi.

Tyrmissä...

Ron ja Harry ovat saaneet idean, että Dobby vie muut turvaan ilmiintymisen avulla (mahtava idea Harrylta!)
Hetken kuluttua Peter Piskuilan tulee tyrmille katsomaan tilannetta, niinpä minä, Harry ja Ron menemme piiloon tyrmän kalterioven lähettyville. Peter (näköjään harvinaisen vajaa velho) jättää kalterioven auki ja me hiivimme ovesta ulos.
Minä kiipeän tyrmän oven yläpuolella olevan tasanteen päälle ja, kun Peter kutsuu muut vartijat katsomaan tilannetta, odotan, että jokainen heistä on varmasti tyrmän sisäpuolella.
Hyppään alas tasanteelta ja lukitsen tyrmän kylmän kalterioven.
Etsin Hermionen, Ronin ja Harryn  ja lähdemme yhdessä ulos Malfoyn kartanosta.

Pihalla aijomeme ilmiintyä pois paikalta, mutta juuri, kun olemme ilmiintymässä Draco juoksee ulos ja pyytää minua odottamaan, menen Dracon luo ja sanon
"Mä luulin, et sä olisit meijän puolella, mutta näköjään olin väärässä...Draco...m-mä rakastan sua, mut...sä olisit antanut Bellatrixin tappaa mut ja  Hermionen joten..." en pysty sanomaan lausetta loppuun, sillä kyyneleet valuvat silmistäni ja nähtävästi myös Dracon silmistä.
Otan muutaman askeleen taaemmas ja niin minä, Harry, Ron ja Hermione ilmiinnymme pois paikalta.

Myöhemmin Tylypahkassa...

Pääsimme Nevillen ja Albuksen veljen avulla sisälle linnaan, ilman sen suurempia ongelmia.
Kerroimme Albuksen kaartin (ei mitään hajua miten toi ois pitänyt taivuttaa) entisille jäsenille kaiken tapahtuneen ja teimme suunnitelman.
Suunnitelma onnistui hyvin ja Minerva McGonagall sekä muut opettajat ovat varmistaneet linnan hidastaakseen Voldemortia.

Hetken kuluttua...

Feeniksin killan jäsenet ovat tulleet myös paikalle auttamaan meitä, Voldemort, kuolonsyöjät ja muut Pimeyden Lordin kannattajat/seuraajat ovat hyökänneet linnaan, Ron ja Hermione ovat hakemassa Basiliskin hammasta Salaisuuksien Kammiosta, tuhotakseen viimeiset hirnyrkit, minä olen lähinnä siellä missä tapahtuu ja Harry menee ties missä.

Löydän Harryn, Ronin ja Hermionen vihdoin portaikosta, Harry kertoo, että hänen on mentävä, ja niin minä ja Hermione halaamme Harryä ja sitten hän lähtee kohti Kiellettyä Metsää.
Ron ja Hermione lähtevät etsimään Naginia, Voldemortin käärmettä, tappaakseen tuon, itse menen loukkaantuneiden luo, josta löydän Lunan ja Ginnyn, kävelen heidän luokseen ja halaan molempia.

. . .

Kävelemme kaikki ulos linnasta, koska Voldemort on tullut Tylypahkan ulkoaukealle.
Huomaan Dracon kävelevän hieman tuhoutuneen linnan portaita alaspäin ja sen enempää miettimättä juoksen portaat ylös Dracon luokse ja halaan tuota itseäni päätä pidempää, platinablondit hiukset omaavaa poikaa.
Hieman ihmeissään oleva Draco kietoo kätensä ympärilleni, jonka jälkeen nostan katseeni hänen jäänsinisiin silmiinsä.
Draco katsoo minua niillä jäänsinisillä silmillään, jonka jälkeen suutelemme.
Irtaudumme suudelmasta ja halauksesta, kävelemme portaat alas ja jäämme  hieman sivumalle seisomaan.

"HARRY POTTER ON KUOLLUT!"

Voldemort huutaa, minulla menee hetki tajuta mitä Voldemort oli juuri tosiaan sanonut, nojaudun Dracon kylkeä vasten ja painan pääni tuon rintaa vasten, silmistäni alkaa valumaan kyyneliä. Draco kietoo toisen kätensä ympärilleni ja silittää selkääni.
Kuuntelen mitä Voldemort sanoo, hän pyytää seuraajiaan astumaan luokseen Tylypahkan oppilaiden joukosta.
Kukaan ei tee elettäkään liikkuakseen, joten Dracon isä, Lucius Malfoy pyytää poikaansa tulemaan luokseen.
Draco ei liiku ennen kuin hänen äitinsä pyytää, hän on juuri kääntymässä, kun minä tartun hänen ranteestaan kiinni ja käännän hänet itseäni kohti.
"Draco sun ei tarvii mennä tonne, jos sä et halua", sanon ja katson Dracoa silmiin.
"Totta", Draco sanoo ja jää seisomaan viereeni.

Yhtäkkiä Harry tiputtautuu häntä kantaneen Hagridin sylistä ja juoksee karkuun ja niin taas uusi taistelu alkoi.

. . .

Juoksen Harryn luo ja halaan häntä, hän on juuri kukistanut Pimeyden Lordin, Voldemortin.
Hermione ja Ron liittyvät myös haliin, Draco kävelee viereeni ja ei mene kauvaakaan, kun vedän Dracon myös ryhmä haliin.

Kun irtaudumme ryhmä halista Minerva McGonagall kävelee luoksemme ja halaa Harrya, jonka jälkeen hän kääntyy puoleeni ja pyytää minua korjaamaan paikat.
Olenhan minä kahden aurorin lapsi, joten se onnistuu käden käänteessä.

.

Noniin toisiksi viimeinen osa!
Toivottavasti piditte🌹