Kaikki oli hyvin, lukuunottamatta Tulitassua joka katoili leiristä joka päivä aamuvarhain ja palasi vasta auringonhuipun aikana. Iltatassu ei jaksanut välittää siitä juuri nyt, lisäksi hänestä tuntui, että jotakin tapahtuisi pian. Nyt oli sitä paitsi jo aika myöhä ilta. Kuu oli noussut taivaalle ja muutamia Tähtiklaanin sotureita kimmelsi taivaalla. Hänen tassujansa kihelmöi. Naaras oppilas heilautteli häntäänsä.
Oli kulunut jo muutama kuu siitä kun heidät oli nimitetty oppilaiksi. Pian heidät varmaankin nimitettäisiin sotureiksi, sillä he olivat jo kaksinkertaistaneet kokonsa ensimmäisestä oppilaspäivästään. Häntä välillä tympi se, että hänen mestarinsa, Pihkasydän, oli häntä melkein puolet pienempi. Suuruudesta oli sekä haittaa, että hyötyä. He olivat sen verran painavia, että saalistus tuotti ongelmia, mutta taistelussa hyviä, että jo kokeneetkin klaanin soturit epäröivät harjoitella heidän kanssaan. Tai ainakin niin Iltatassu kuvitteli.
Naaras havahtui kun kuuli Pantteritähden huudon ja tutun kokoontumiskutsun.
"Saapukoon jokainen riistansa kykenevä metsästämään suurkivelle klaanikokoukseen!" vaaleankeltainen mustapilkkuinen naaras kajautti. Kissoja alkoi virrata paikalle hitaasti, mutta tasaisena virtana kunnes kaikki olivat paikalla.
Iltatassu vilkuili ympärilleen ja huomasi Uikkutassun istuvan aukion laidalle lähellä parantajan pesää. Tulitassu oli täysin vastakkaisella puolella ja vilkuili ympärilleen hermostuneesti. Hän näytti hivuttautuvan kohti leirin uloskäyntiä.
Iltatassu hivuttautui nopeammin ja pysähtyi hänen eteensä. Tulitassu oli häntäkin isompi.
"Mihin matka?" Iltatassu kysyi. Tulitassun karvat pomppasivat pystyyn ja hän sähähti kääntäen samalla päänsä häntä kohti hampaat paljastettuina. Iltatassu silmäili häntä kiinnostuneena. Ruskeanoranssi kolli ei vastannut vaan kääntyi ympäri kohti Pantteritähteä jupisten jotain itsekseen. Iltatassu vilkaisi häntä ja nosti sitten katseensa ylöspäin.
"Tiedätte kaikki sen klaaneja raastaneen viheryskän. Kaikeksi onneksi se on nyt poissa, kiitos parantajamme Kaihonkukan." päällikkö maukaisi. Kaihonkukka näytti vaivaantuneelta ja vaihtoi painoaan jalalta toiselle kun klaani huusi muutaman kerran hänen nimeään. Pantteritähti odotti hetken ja vaiensi sitten kaikki hännän heilatuksella.
"Nimitämme tänään myös oppilaan, joka oli kipeänä eikä häntä siksi voitu nimittää." Pantteritähti jatkoi ja hänen katseensa pyhkäisi kissajoukkoa ja pysähtyi sitten Iltatassun viereen.
Naaras oppilas käänsi hiukan hämmentyneenä katseensa viereensä. Hänen vieressään istui tavallisen soturin kokoinen kermanvärinen kolli, joka oli myös aika pieni verrattuna häneen, joka näytti hermostuneelta. Iltatassu tunnisti tuon Lainetassuksi, mutta missä vaiheessa kolli oli ujuttautunut hänen viereensä? Kolli käänsi hermostuneen katseensa häneen.
"Hyvin se menee. Pääset soturiksi." Iltatassu sanoi hymyillen ja pukkasi häntä hännällään eteenpäin.
"Mene nyt." hän jatkoi. Lainetassu nyökkäsi ja nousi nopeasti jaloilleen tallustaen sitten kohti Pantteritähteä joka oli hypännyt alas. Kermanvärinen kolli pysähtyi hänen eteensä.
"Minä, Pantteritähti, Sadeklaanin päällikkö, pyydän esi-isiämme siirtämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on harjoitellut paljon oppiaakseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Lainetassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja suojella klaaniasi, jopa henkesi uhalla?" päällikkö kysyi ja silmäili silmät kiiluen oppilasta.
"Lupaan." Lainetassu sanoi. Hänen äänensä tuntui värisevän hiukan mutta pysyen muuten vakaana.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Tästä lähtien sinut tunnetaan Lainehuulena. Klaanimme arvostaa rohkeuttasi ja hyväksymme sinut Sadeklaanin täydeksi soturiksi." Pantteritähti sanoi ja kosketti sitten Lainehuulen päälakea joka nuolaisi häntä lapaan. Klaanin onnittelut kaikuivat yössä. Pantteritähti odotti kunnes klaani oli vaiennut ja Lainehuuli tassutellut sivummalle.
"Meillä on myös kolme muuta oppilasta jotka ansaitsevat soturinimensä tänäyönä." naaras sanoi sitten.
"Myrskytassu, Hiutaletassu, Hapsutassu." pällikkö sanoi. Kolme oppilasta katsoivat hämmentyneinä toisiaan. Iltatassu huomasi, että he ilmeisesti olivat olleet sen taudin kangistamia, mutta nyt parantuneet koska hän ei ollut juurikaan nähnyt heitä oppilaiden pesässä.
Kolme oppilasta astelivat jännittyneinä päällikkönsä eteen.
"Minä, Pantteritähti, Sadeklaanin päällikkö, pyydän esi-isiämme siirtämään katseensa näihin kolmeen oppilaaseen. He ovat harjoitelleet paljon oppiaakseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi. Myrskytassu, Hiutaletassu, Hapsutassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja suojella klaanianne, jopa henkenne uhalla?"
"Lupaamme." kaikki kolme vastasivat kovaa ja yhteenääneen.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle soturinimesi. Myrskytassu. Tästä lähtien sinut tunnetaan Myrskyaskeleena. Klaanimme arvostaa rohkeuttasi ja hyväksymme sinut Sadeklaanin täydeksi soturiksi." päällikkö jatkoi.
Iltatassu nosti katseensa taivaalle. Hän ei malttanut odottaa sitä päivää milloin heidät nimitettäisiin sotureiksi. Mutta siihen olisi tuskin pitkä aika. Hän havahtui kun klaani onnitteli kaikkia kolmea uutta soturia jotka astelivat Lainehuulen luokse.
"Tänäyönä klaanimme on saanut kolme uutta soturia. Tänään saamme myös kolme uutta oppilasta..."
Iltatassu pyöräytti silmiään. Tähtiklaani sentään, kuinka monta nimitystä yhden yön aikana voisikaan olla? Sairaus oli todellakin pitkittänyt klaanin menoja pitkän aikaa. Näin montaa nimitystä samaan aikaan oli tuskin yksikään klaani ennen kokenut.
~
Iltatassu haukotteli ja nosti päätään. Viileä ja raikas ilma tunkeutui oppilaiden pesään. Naaras oppilas nousi seisomaan ja venytteli tökkien sitten Uikkutassun hereille. Uikkutassu mutisi jotain ja haukotteli nousten sitten vaivalloisesti ylös. Iltatassu asteli raikkaaseen, mutta kylmään ulkoilmaan ja katsahti sitten leirin uloskäynnille. Keskellä leiriä olivat neljä eilen nimitettyä soturia turkit pörröllään. Tulitassu asteli juuri leiriin ja haukotteli. Iltatassun sisällä heräsivät epäilykset. Kolli oli varmasti ollut jossain yöllä. Hänen pitäisi kysyä Lainehuulelta ja muilta kolmelta tuoreelta soturilta olivatko he nähneet mitään. Hän kääntyi sitten hieman ja huomasi lähistöllä olevat Sadepolun, Varjosoiton ja Pihkasydämen. Nuo astelivat heitä kohti. Tulitassu jättäytyi muutaman ketunmitan päähän kaikista ja silmäili heitä kauempaa.
"Saatte tänään metsästää yhdessä." Varjosoitto ilmoitti ja vilkaisi Tulitassua.
"Arvioimme metsästystaitonne. Tarkkailemme metsästystänne." Sadepolku jatkoi. Tulitassu heilautti häntäänsä ja kääntyi kohti uloskäyntiä häntä pystyssä. Iltatassu mietti hetken. Tässä voisi olla tilaisuus udella Tulitassulta. Iltatassu vilkaisi Uikkutassua ja lähti sitten Tulitassun perään.
Uikkutassu tallusti hänen jäljessään ja he astelivat kohta leirin ulkopuolella. Iltatassu näki Tulitassun ruskeanoranssin hännän välillä kun tuo asteli sinnetänne. Tummanharmaa naaras vilkaisi Uikkutassua ja lähti sitten juoksemaan. Hän saavutti nopeasti tuon ja hyppäsi kollin päälle. Tuo päästi älähdyksen ja tömähti maahan kääntyen sitten nopeasti ympäri selälteen. Iltatassu sai kuitenkin pysyttyä tuon päällä ja painoi tuon maata vasten painaen myös kuononsa Tulitassun kuonoon.
"Missä oikein seikkailet?" tuo kysyi sähähtäen. Tulitassu vastasi tuhahduksella.
"Kuinka niin muka?"
"Katoilet leiristä vähän väliä." Iltatassu sanoi sähähtäen. Ruskeanoranssi kolli hiljeni ja näytti miettivän hetken.
"Mitä muka teet?" Iltatassu sanoi ja painoi kuononsa tuon turkkiin. Oppilaan niskavillat nousivat pystyyn.
"Miksi sinä Tuliklaanin reviirillä olet käynyt!" tuo sähähti vihaisesti ja mulkaisi veljeään. Uikkutassu katseli vierestä kysyvästi. Iltatassu tunsi Tulitassun nolostuvan ja hänen sydämensä alkavan pamppailevaan kovemmin.
"Nokun..." Tulitassu aloitti.
"Kyse on siitä Tuliklaanin naaraasta vai mitä?" Iltatassu kysyi. Tulitassu liikehti hänen allaan levottomana.
"Nokun... Siis..." kolli aloitti. "Olen rakastunut häneen!"
أنت تقرأ
Illankajon toive
أدب الهواة"Miksi minä rakastan klaaniani? Siksi että pentu rakastaa emoaan Siksi että soturi kunnioittaa vanhempiensa töitä Siksi että klaaninvanhin odottaa pentujensa hautaavan hänet samoin tuntein." ...
