Pitkä tie kotiin näytti jatkuvan ja jatkuvan. Se ikäänkuin venyi auton edessä. Valo, joka paistoi pitkien puiden oksien läpi häikäisi aina välillä inhottavasti ajajan silmiä. Tietä ympäröi synkkä metsä ja ainoa ääni kuului auton moottorista sen kulkiessa eteenpäin.
Keski-ikäisellä naisella ratin takana oli ruskeat hiukset jotka sopivat hyvin hänen ihonväriinsä. Hänellä oli vihreä v-kaula-aukkoinen paita ja siniset farkut. Timanttikorvakorut koristivat hänen korviaan ja ne näkyivät osittain hänen lyhyen hiustyylinsä alta. Naisen silmät olivat syvän vihreät, joita hänen paitansa korosti. Hänen ulkonäössään ei ollut mitään erityistä, mutta hänen ilmeensä oli synkkä ja surullinen, vaikka nainen päältäpäin näyttikin henkilöltä, joka hymyilisi paljon.
Ajaessaan hän katsahti aika-ajoin peilistä takapenkillä istuvaa poikaansa kohden, joka piti käsiään tiukasti puuskassa rintaansa vasten ja katsoi ikkunasta ulos. Poikakin vaikutti aivan normaalilta, eikä kukaan olisi pystynyt huomaamaan jonkin olevan pielessä. Hänen sekaiset ruskeat hiuksensa sojottivat kaikkiin suuntiin ja hänen vaalea, melkein valkoinen ihonsa pistäytyi esiin valon osuessa siihen. Hänen silmänsä olivat ruskeat toisin kuin äidillä. Pojalla oli yllään valkoinen t-paita ja housut, jotka hän oli saanut sairaalasta. Hänen edelliset vaatteensa olivat niin repeytyneet ja veriset, ettei hän kyennyt enää käyttämään niitä.
Pojan kasvojen toisella puolella oli muutama viilto ja oikea käsi oli siteiden peittämä olkapäähän asti. Hänen vammansa vaikuttivat kivuliailta, mutta poika ei tuntenut mitään.Yksi niistä monista ongelmista, joita hän oli kohdannut varttuessaan oli hänen harvinainen sairautensa. Siihen kuului se, että hänen kehonsa oli täysin tunnoton kipua kohtaan. Hän olisi voinut menettää vaikka kätensä muttei olisi tuntenut kipua. Se, ja hänen toinen sairautensa, touretten syndrooma, olivat tuoneet tullessaan useita loukkaavia lempinimiä koulussa, jossa hän oli opiskellut ennen kotiopetukseen siirtymistä. Se sai hänen kehonsa nykimään eri paikoista, eikä hän kyennyt hallitsemaan sitä. Hän saattoi heiluttaa päätään hallitsemattomasti aina silloin tällöin. Muut lapset kiusasivat ja kutsuivat häntä Ticci-Tobyksi. He myös esittivät Tobyä nykivillä liikkeillä ja nauroivat päälle. Kiusaaminen muuttui niin pahaksi, että Tobyn täytyi turvautua kotiopetukseen. Hän ei kestänyt olla jatkuvasti sellaisessa ympäristössä, jossa jokainen lapsi pilkkasi häntä.
Toby tuijotti ilmeettömästi ikkunasta ulos ja muutaman minuutin välein hänen olkapäänsä, kätensä tai jalkansa nyki. Jokainen kuoppa johon auton renkaat osuivat, saivat hänen voimaan pahoin.
Pojan nimi oli Toby Rogers. Viimeisin kerta, jonka Toby muistaa olleensa autossa oli silloin kun hän joutui auto-onnettomuuteen. Se oli melkeimpä ainoa asia mitä hän nykyään mietti ja kertasi tapahtumia mielessään yhä uudelleen ja uudelleen. Tobylla oli ollut onnea mukanaan, mutta hänen sisarensa ei ollut yhtä onnekas. Kun ajatus sisaresta tuli hänen mieleensä, hän ei voinut estää kyyneleitä tulemasta. Kauheat muistot pyörivät hänen mielessään; hänen sisarensa kiljaisu, joka loppui siihen hetkeen kun auto rutistui kasaan. Kaikki pimeni hetkeksi, jonka jälkeen Toby avasi silmänsä ja näki sisarensa ruumiin; lasinsirpaleet lävistivät tämän otsaa, jalat ja lantio olivat musertuneet ratin voimasta. Hänen yläruumistaan painoi liian myöhään lauennut turvatyyny. Se oli viimeinen kerta, kun hän näki isosiskonsa.
Tie jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan. He olivat valinneet pidemmän kiertotien kotiin, sillä hänen äitinsä halusi välttää onnettomuuspaikan ohitse ajamista.
He saapuivat viimeinkin tuttuun naapurustoon, joka oli hieman muita kaupungissa sijaitsevia naapurustoja vanhempi. Äiti ja Toby molemmat olivat enemmän kuin valmiita astumaan ulos autosta ja menemään heidän uuteen taloonsa.
He huomasivat vanhan auton, joka oli parkkeerattu heidän talonsa eteen. Sen vieressä jalkakäytävällä seisoi tutulta näyttävä hahmo. Toby tunsi kuinka viha levisi hänen kehossaan tunnistaessaan hahmon isäkseen. Isäksi, joka ei ollut paikalla silloin kun häntä eniten tarvittiin.
