Kesäkuussa 1972, nainen ilmestyi Cedar Senain sairaalaan valkoiseen verellä tuhriintuneeseen kaapuun pukeutuneena. Tämä ei ollut mikään tavallisuudesta poikkeava tapahtuma, sillä ihmiset joutuivat usein onnettomuuksiin lähimaastossa ja tulivat lähimpään sairaalaan ensiapua varten. Tässä naisessa oli kuitenkin kaksi asiaa jotka saivat ihmiset oksentamaan ja pakenemaan katsoessaan häntä.
Ensinnäkään hän ei ollut ihminen. Nainen muistutti hyvin vahvasti mallinukkea, mutta hänen kehonsa näytti muuten normaalin ihmisen vartalolta. Hänen kasvonsa olivat virheettömät, lukuunottamatta kulmakarvoja ja levinneitä meikkejä.
Hänen suussaan oli kissanpentu, jota hänen leukansa puristi vahvasti suussaan, niin epätavallisen vahvasti ettei hänen hampaitaansakkaan näkynyt. Verta pursusi hänen suustaan kaavulle ja lattialle. Sitten nainen vetäisi kissanpennun pois suustaan, heitti sen pois ja pyörtyi.
Siitä hetkestä lähtien kun hän astui sisäänkäynnistä ja hänet vietiin sairaalahuoneeseen puhdistautumaan, hän oli täysin rauhallinen, ilmeetön ja liikkumaton. Hoitajat ajattelivat että olisi parasta hillitä hänet siihen asti kunnes viranomaiset saapuisivat. Nainen ei vastustellut päätöstä. He eivät saaneet mitään vastausta naiselta ja monet henkilökunnan jäsenet tunsivat olonsa liian epämukavaksi katsoessaan häntä pidempää kuin muutamaman sekunnin ajan.
Heti jos hoitajat yrittivät antaa naiselle rauhoittavia, hän taisteli vastaan. Kaksi hoitajaa joutui pitelemään häntä kun hän yritti olla syömättä pillereitä sama, tyhjä ilme kasvoillaan.
Nainen käänsi tunteettomat silmänsä mieshoitajaa kohden ja teki jotain epätavallista. Hän hymyili. Kun hän teki sen, naishoitaja alkoi kiljumaan ja juoksi ulos huoneesta shokissa. Naisen suussa ei ollut ihmisen hampaita, vaan pitkät, terävät piikit. Ne olivat liian pitkät siihen että nainen olisi voinut sulkea suunsa niiden tekemättä vahinkoa...
Mieshoitaja tuijotti häntä hetken takaisin ja kysyi sitten "Mikä helvetti sinä olet?"
Nainen työnsi päänsä eteenpäin tutkaillakseen häntä, yhä hymyillen.
Keskustelussa oli pitkä tauko, vartijat oli hälytetty ja heidän askeleensa kuuluivat käytävässä. Kun mies kuuli heidän lähestyvän, nainen hyökkäsi eteenpäin ja upotti hampaansa miehen kurkkuun, repien tämän kaulavaltimon. Mies kaatui lattialle haukkoen henkeä samalla kun hän tukehtui omaan vereensä.
Nainen nousi seisomaan ja kallistui miehen puoleen. Naisen kasvot olivat vaarallisen lähellä miehen kasvoja, tämän katsellessa miehen kuolemaa.
Nainen nojasi lähemmäs miestä ja kuiskasi tämän korvaan.
"Minä...olen...Jumala..."
Toisen hoitajan silmät täyttyivät pelolla kun hän katsoi naisen kävelevän rauhallisesti pois huoneesta ja tervehtivän vartijoita.
Naishoitaja joka selvisi tilanteesta nimesi naisen "ilmeettömäksi". Naista ei nähty enää koskaan.
