Oli mukava kesäinen päivä ja 5-vuotias poikani James leikki talomme takapihalla. James on aina ollut hiljainen poika, leikkii suurimman osan ajasta yksin koska hänellä ei ole paljon kavereita. Hänellä on kuitenkin villi mielikuvitus. Olin keittiössä ruokkimassa koiraamme Fidoa, kun kuulin Jamesin puhuvan jonkun kanssa takapihalla. En ole varma kenen kanssa, olisiko hän viimein saanut uuden ystävän? Yksinhuoltajaäitinä on hankalaa pitää katse pojassa, joten päätin mennä ulos tarkistamaan tilanteen.
Kun menin takapihalle olin hieman hämmentynyt koska James oli yksin. Puhuiko hän itsekseen? Voin vannoa että kuulin toisen äänen. "James! On aika tulla sisälle." kutsuin häntä. Hän tuli sisälle ja istui keittiön pöytään, koska oli melkein päivällisaika ja päätin tehdä hänelle voileivän. "James. Kenen kanssa puhuit ulkona?" Kysyin. James katsoi minua hetken, "Leikin uuden ystäväni kanssa," hän sanoi hymyillen. Kaadoin hänelle maitoa ja jatkoin kyselemistä kuten kuka tahansa hyvä äiti tekisi. "Onko ystävälläsi nimeä? Mikset kutsunut häntä päivälliselle kanssamme? Kysyin. James tuijotti minua hetken ennenkuin vastasi; "Hänen nimensä on Naurava Jack." Hämmennyin hänen vastauksestaan. "Ai? Sepäs on outo nimi. Miltä ystäväsi näyttää?" Kysyin. "Hän on pelle. Hänellä on pitkät hiukset ja iso raidallinen kartionenä. Hänellä on pitkät kädet ja löysät housut raidallisilla sukilla. Hän hymyilee aina." Tajusin että poikani puhuu mielikuvitusystävästä. Luulen sen olevan normaalia hänen ikäisiltään lapsilta, erityisesti jos hänellä ei ole yhtään oikeaa ihmistä jonka kanssa leikkiä. Se on vain luultavasti jokin vaihe.
Loppupäivä meni nopeasti kuten tavallista, ja alkoi tulla myöhä joten laitoin Jamesin nukkumaan. Pistin hänet sänkyyn, annoin suukon ja laitoin hänen yövalonsa päälle ennenkuin suljin oven. Olin itse melko väsynyt joten päätin mennä hetki nukuttamisen jälkeen nukkumaan. Näin kamalaa painajaista...
Oli pimeää. Olin jonkinlaisessa huonokuntoisessa huvipuistossa. Minua pelotti kun juoksin ohi loputtoman jonon tyhjiä telttoja, rikkoutuneita vuoristoratoja ja hylättyjä pelitaloja. Koko paikka näytti kauhealta. Kaikki oli mustavalkoista, täytetyt eläimet roikkuivat hirttoköysistä pelitalojen seinillä ja niillä oli sairas virne kasvoillaan. Tuntui kuin koko huvipuisto katsoisi minua, vaikka siellä ei ollut minun lisäkseni yhtään elävää olentoa. Sitten yhtäkkiä kuulin kun musiikki alkoi soida. Pop Goes The Weaselin soinnut kaikuivat huvipuistossa, se oli hypnotisoivaa. Seurasin ääntä melkein transsissa sirkustelttaan, kykenemättä pysäyttämään jalkojani. Oli pikimustaa, ainut valo tuli yhdestä spottivalosta joka loisti teltan katon keskellä. Kävellessäni valoa lähemmäs musiikki muuttui hitaammaksi ja huomasin laulavani musiikin mukana pystymättä lopettamaan.
"All around the mulberry bush
The monkey chased the weasel
The monkey though it was all in fun..."
Musiikki lakkasi juuri ennen kohokohtaa, ja valot syttyivät päälle. Valojen kirkkaus oli käytännössä sokaisevaa, pystyin näkemään pienen mustan varjon raahustamassa minua kohti. Toinen ilmestyi, sitten toinen ja toinen. Varjoja oli tuhansittain, kaikki tulossa minua kohti. En pystynyt liikkumaan, jalkani olivat jähmettyneet, kykenin vain katsomaan kun pelottavat varjot tulivat lähemmäksi. Kun he tulivat näköetäisyydelle huomasin... HE OLIVAT LAPSIA! Kun katsoin jokaista heistä huomasin että kaikki olivat epämuodostuneita ja silpoutuneita. Joillakin oli haavoja ympäri kehoa, toisilla oli palovammoja ja toisilla puuttuvia ruumiinosia, jopa silmiä! Lapset tuhosivat minua, pureskellen lihaani, kaataen minut maahan ja kaivautuen sisälleni. Lasten repiessä minua haihduin pois, pystyin kuulemaan naurua, kauheaa, pahaa naurua.
Heräsin seuraavana aamuna kylmässä hiessä. Otettuani pari syvää hengähdystä huomasin että pari Jamesin lelua olivat yöpöytäni päällä, kasvot suunnattuina minuun. Huokaisin, James oli luultavasti herännyt aikaisin ja laittanut ne sinne. Keräsin lelut ja kävelin Jamesin huoneeseen, mutta kun aukaisin oven James oli nukkumassa. Kohautin olkiani, laitoin lelut hänen lelulaatikkoonsa ja kävelin olohuoneeseen. Hetken päästä James heräsi ja tein hänelle aamupalaa. Hän oli hiljainen ja hieman tokkurainen, ehkä hänkään ei nukkunut hyvin. Päätin kysyä häneltä leluista, "James kulta, laitoitko lelut äidin huoneeseen tänä aamuna?" Hänen silmänsä nauliintuivat minuun hetken ajaksi ja nopeasti suuntautuivat takaisin hänen muroihinsa. "Naurava Jack laittoi." Pyöräytin silmiäni ja vastasin, "No kertoisitko 'Nauravalle Jackille' että hän antaa olla lelut sinun huoneessasi." James nyökkäsi ja söi aamupalansa, sitten päätti mennä leikkimään takapihalle.
